Vuosi 2010

Niin se tämäkin vuosi päättyy ja uusi tulee tilalle, joten tahdon taas kerran toivottaa jokaiselle

Turvallista ja hauskaa vuodenvaihdetta sekä onnellista vuotta 2011!

Tässähän tätä tämän vuoden kertaamista ja hassuja kysymyksiä :)


IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

- En ole

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

- Nähnyt miehen sukulaisia.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

- Juu.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

- No se matka tapaamaan niitä miehen sukulaisia vaikkakin tulin kipeäksi sillä reissulla. Sitten toinen voisi olla uintireissu helteisenä heinäkuun alkuyönä.

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

- En nyt niinkään sanoisi.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

- Hankala sanoa.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

- Ei ole koskaa napsahtanut porttikieltoa minnekkään.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

- En. En ole ollut edes elokuvissa tämän vuoden aikana. Ensi vuonna on "pakko" mennä, kun sain töistä lahjalipun.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

- Meinasin ensin sanoa, että en, mutta sitten muistin ottaneenikin kesällä tatuoinnin. Niin se aika vaan menee :)

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

- Miehen kummitäti. :)

Synnyttikö kukaan läheisesi?

- No lasketaanko vaikka veljen avovaimo, vaikken läheinen heidän kanssaan olekkaan?

Kuoliko kukaan läheisesi?

- Ei.

Missä maissa kävit?

- Virossa.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2011, joka ei onnistunut vuonna 2010?

- Matkan muualle kuin Viroon.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?

- 15.10.

Vuoden suurin saavutuksesi?

- Sain uuden ammatin ja työpaikan, jossa mua tunnutaan jopa arvostettavan.

...ja suurin epäonnistuminen?

- Ehkä liittyy tiettyihin henkilökohtaisiin asioihin.

Kärsitkö vammoista?

- Ei, jollei melkeinpä joka päiväistä niskajumia lasketa mukaan.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

- Sohva ja telkkari.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

- Tiettyjen ystävien ja ehkäpä myös vanhempieni.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

- Tiettyjen läheisten.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

- Elämiseen.

Mistä innostuit eniten?

- Töiden alkamisesta ja uusista tavaroista, joita sain vihdoinkin hankittua.

Vuoden 2010 ihmiset:

- Onhan niitä.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

- Mä veikkaan, että aika samoissa sitä mennään.

Rikkaampi vai köyhempi?

- Inan rikkaampi, mutta silti köyhä.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

- Matkustaminen.

...entä vähemmän?

- Syönyt karkkia ja herkkuja.

Miten aiot viettää joulun?

- Vietetty jo täällä Oulussa.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

- En varmaan muuttaisi sitten kuitenkaan mitään. Kaikella on ollut tarkoituksensa.

Rakastuitko vuonna 2010?

- Kaiketi, taas.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

- Ei yhtäkään.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

- Tori ja Dean.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

- En vihaa.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

- Oonkohan mä lukenu tänä vuonna muuta kuin kouluun liittyviä kirjoja ja sitten hömppää.

...entä musiikillinen löytö?

- Ei tule yhtään mieleen.

Mitä halusit ja sait?

- Uuden ammatin ja paljon lämpöä kesällä.

Mitä halusit, muttet saanut?

- Näitähän on vaikka kuinka paljon, mutta annetaan niiden olla.

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

- Ei ole sellaista.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

- Isoimman osan päivästä vietin töissä, iltasella kaveri lapsineen kävi kahvilla, samoin miehen lapset.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

- Yhtä.

Oletko joutunut tappeluun?

- En harrasta.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

- En muistaakseni.

Oletko juonut "perseitä"?

- En sitten vuoden 2005.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?

- En.

Kutkaa

Mulla on kiva nokkosihottuma käsivarsissa ja vatsassa. Itseasiassa se on ollu jo toista päivää, mutta pakko valittaa tästäkin. Mitään syytä siihen ei ole, sillä en ole syönyt mitään, mitä en olisi aiemminkaan. Tällä kertaa tää ei edes kutise, mutta tuntuu muuten vaan inhottavalle. Todella ihanaa alkaa näin aikuisiällä saamaan näitä kaikenmaailman iho-oireita ja allergioita.

Cold and colder

Mun on kylmä vaikka sisälämpömittari näyttää 23 astetta. Tosin mä veikkaan, että tää mun kone huijaa sitä. Mittari kun nyt sattuu sijaitsemaan tässä vieressä.




Huomenna aikasin aamulla olisi tarkoituksena suorittaa kevyt 500 km autossa olemista. Ja jotta tuo matka ei olisi turhan helppo, lähtöaika tällä tietoa on klo 05 ja mukaan lähtee kaksi alakouluikäistä lasta. Ainoa helpotus tuohon saattaa olla se, että nämä lapset nukkunevat ensimmäiset pari tuntia, ainakin toivon mukaan. Onneksi on sisätilalämppäri, niin ainakin nuorempi saattaa nukahtaa kun auto on valmiiksi lämmin sisältä kun lähdetään.
Pakkasta tänne ei ole luvattu hirveästi yli -15, joten sen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla.

Outo tunne

Jotenkin hassua kun tuolla toisella puoliskolla on sukulaisia, jotka jättävät autonsa meidän käyttöön ihan vaan siksi, että päästään loppuviikosta mun sukulaisten luona käymään.

Joulu

Rauhallista ja makoisaa joulua jokaiselle!


T: Mimmu

Jouluahdistusta

Miten joka vuosi voi olla saman ongelman edessä. Nimittäin joululahjaostokset. Ja mä kun en edes osta niitä lahjoja kuin vaan harvalle ja valitulle. Kummilapsille nyt on ihan helppoa ostaa ja miehellekin vielä jossain määrin, mutta mitäs vanhemmille? Eihän ne odota mitään saavansa, mutta kivahan se ois jotain antaa. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Comeback

Haluaako joku arvata, että mikäs se taas tekee paluutaan? Noh, ei tarvi, mä voin kertoa, että se on taas flunssa. Nenä vuotaa igen. Onneks tällä hetkellä ei ole yhtikäs mitään muuta vaivaa tuon iänikuisen (=kolme kuukautta) kestäneen yskän lisäksi.

Milleköhän lääkärille mun pitäis mennä, että saan itteni ennen kesää terveeksi?

Miehelle tuossa viime viikolla sanoin, kun tuo kysyi milloinkohan tuo mun yskä menee ohi, että menee varmaan sitten kun mun työt loppuvat eli vuoden vaihteessa. Nyt sitten eilen kuulinkin, että mun työsopimusta jatketaankin toukokuun loppuun. Eli kesällä sitten katsellaan uudelleen tuota yskän paranemista. Lääkäritkään kun ei tiedä yhtikäs mitään, mikä tuon aiheuttaisi.

**

Oon saanu töissä tänään melkoista hellyyttä, 1, 5 vuotiaalla lapsella oli tänään aivan hirveä läheisyyden tarve ja sylihätä. Ei siinä hirveästi muuta voinu kun kanniskella toista tai istua jossain lapsi sylissä. Ja niskat kiittää.

Why oh why

Miksiköhän musta tuntuu, että mä aina vaan valitan täällä. Toisaalta tällä kertaa en valita ainakaan olevani kipeä. Jei! :) Tällä erää voisin valittaa vaikka siitä, että tuntuu sille kuin olisin jatkuvasti töissä.. Eilenkin tein melkeinpä puolen vuorokauden pituisen työpäivän ja siitä saamani korvaus tuntuu melko olemattomalle sitten kuitenkin. Tää tosin taitaa olla taas näitä ammatinvalintakysymyksiä. Eli ei varmaan sais valittaa.

***

Tiettekö mitä? Olin eilen töissä aivan älyttömän ihanassa 40-luvulla rakennetussa paritalossa. Ainoastaan sellaiset pönttöuunit oli joku pönttö mennyt ottamaan pois. Muuten kaikki oli sisustusta myöden ajateltu loppuun saakka. Eikä se, että keittiö ja kylppärit oli tuliterät, syöneet sitä tunnelmaa sieltä. Siellä mulle iski pieni jouluihminen, nyt tekis aivan hirveästi laittaa kotiinkin kaikenlaisia joulukoristeita, mutta ei vaan taida maksaa vaivaa kun ei se sitten edes näytä samalle. Kuka ostais mulle vanhan talon, jossa ois kaikenlisäks sisällä lämmin? Mielellään melko läheltä palveluita mutta kuitenkin omassa rauhassaan. Ei mahdoton vaatimus?

Time goes by...

Kyllä mä hengissä olen, vaikkei sitä aina uskoisi. Tuo viimeksi ollut tautini nimittäin pääsi viehkeään kahdeksan viikon ikään ennen poistumistaan, antibioottikuurin jälkeisenä tuli aivan tajuton nokkosihottuma ja yskä sai vatsalihakset (joo, on mulla ne) huutamaan hoosiannaa. Kaksi viikkoa ehdin olla terveenä ja nyt viime viikonloppuna se iski taas. Mulle tuli aivan tajuton kurkkukipu, maanantaina lähti taas äänikin ja eilen pääsin käymään lääkärissä, kun mies huomasi kurkussa valkoista peitettä. Angiinaepäilyllä sinne menin ja takaisin tulin kolmen päivän akuutti ylähengitystie infektio saikkulapun ja korvatulehdusantibioottireseptin kanssa. Täällä on liikkeellä kurkkutautia, jossa on vastaavat oireet kuin angiinassakin, mutta sitä se ei ole eikä siihen auta antibiootit. Eli tässä nyt sitten kotona köllötellään, katsellaan nouseeko kuume tänään ja huomenna sitten mietiskelläänkin, että pitääkö hakea vielä perjantaikin saikkua. Ainakin nyt kurkku ei antaisi myöden puhumista eli todennäköisesti kohti työterveyshuoltoa taas perjantaina.
On tää ihanaa olla töissä, varsinkin kun joutuu käymään parissa eri päiväkodissa ja perheessä. Tuntuu, ettei pääse mihinkään kehittämään vastustuskykyä.

Jotenkaan ei ole oikein, että sitten lapsuuden korvatulehduskierteen, mulla ei ole ollut kertaakaan seiskaluokan jälkeen antibioottikuuria ja nyt reilu kuukauden sisään toinen menossa...

Toiseksi viimeinen päivä

Antibioottikuuria nimittäin. Flunssa on edelleen jonkinlaisena, yskittääkin ja äänikin saattaa lähteä edelleen eli hirveästi ei ole apua ollut. Ehkä ei enää niin hankala hengittää kuin viime viikolla, mutta on paremminkin mennyt. Ja nyt olen huomannut uuden "hauskan" sivuoireen, nimittäin ihottuman. Miksi ihmeessä mun pitää saada melkeinpä joka lääkkeestä jokin haittavaikutus ja vieläpä kasvoihin!?! Toivotaan, että menee ohi kuurin loputtua. Eikö tää mun sairastelu jo voisi loppua. Kuukausi alkaa tulemaan jo täyteen.

***

Tulipas mieleen sellainen asia kuin kirjoitusvirheet. Luulisi, että esimerkiksi Jim-kanavalla luettaisiin mainoksiltapalaamistekstit pariin kertaan. Siellä nimittäin niiden tietojen mukaan pyörii ohjelma nimeltään likaiset tyät...

Lääkettä

Tänään aamulla se äänen katoaminen jatkui, soitin ajan lääkärille. Sain elämäni ensimmäisen diagnoosin poskiontelotulehduksesta eli nyt sitten ollaankin seuraava viikko antibioottikuurilla.

Kivaa ja ei. Kivaa on se, että nyt ainakin tiedetään syy kaikkeen tähän tukkoisuuteen ja lääkkeet mitä todennäköisemmin helpottavat oloa. Ei niin kivaa on se, että melko varmasti maha ei tule pitämään antibioottikuurista. Pitää muistaa ottaa maitohappobakteeria tässä samalla.

Ja kyllä, nämä ovat turhia tietoja, joita ilman voisit lukijani elää.

Sairautta

Mä olen edelleenkin sairaana, töissä tosin olen ollut jo viikon verran parin saikkupäivän jälkeen. Eilen ja tänään illalla multa lähti ääni melkein kokonaan, pyöräillessä kuulostan lähinnä keuhkoahtaumatautiselta yskiessäni ja muutenkin yskin niin, että oksennus ei ole kaukana. Silti työterveydentäti sanoi, että odota ensi viikkoon, jos siihen mennessä ei ole parantumaan päin, niin käy kuunteluttamassa keuhkot. Eli tässä sitä mietitään, pitäisikö huomenna soitella päivystykseen vai onko tämä vain jotain ylireagointia ja kuumeettoman keuhkokuumeen pelkoa.

Mä en ala! Ottakaa joku muu tämä sairaus multa, halvalla lähtisi.

Myötätuntoa

En yhtään ihmettele, miksi vauvat ovat rokotuksen jälkeen kärttyisiä. Olen minäkin. Eilen "sain" tetanus-rokotteen ja tänään ei toinen käsi nouse kunnolla. Hieman on kipeä :(

Kolme ja nolla

Tämä kuu on se pelätty, jolloin ikäni ei enää ala kakkosella. Onneksi aikaa on vielä loppukuulle, mutta silti.
Tänään käydessäni työterveydessä, sain sen vajaan tunnin aikana kuulla olevani nuori ja vanha. Kumpaa sitä sitten oikein on? Osaako joku sanoa?

Ainaisesti?

Mä olen toista kertaa kuukauden sisällä flunssassa. Tosin nyt jo parantumassa, mutta flunssassa edelleen. Eikö tää vois jo tälle syksylle riittää? Mulla on kurkku ja pallea aivan tajuttoman kipeät tästä jatkuvasta yskimisestä, joka on kestänyt jo varmaan kaksi viikkoa ja nenänaluskin kuoriutuu melko kipeästi.

Tautihan alkoi vielä niinkin hyvään ajankohtaan kuin viime lauantaina, päivänä jona oltiin miehen ja sen lasten kanssa pohjoisessa tapaamassa miehen sukulaisia, joita en ollut koskaan nähnyt. Siinä sitten kiva kätellä ja koettaa olla sosiaalinen, kun olo oli mitä surkein, yskitti ja nenä vuoti.
Reissusta selvittiin hengissä ja päästiinpä sunnuntaina vielä käymään Haaparannan Ikeassakin. Haaparanta oli muuttunut melkoisesti sitten viime näkemän, josta tosin oli aikaakin jo varmaan 20 vuotta.

Pakko sen verran vieä kertoa, että miehellä on varsin teräsmummot. Toinen on iältään 76, ajaa autoa ja vieläpä melko vauhdikkaasti. Ei mitenkään mummotyyliin. Saattaa puhua puhelimessakin ajaessaan eikä silti ole mitenkään uhkana muulle liikenteelle taikka tyhmille poroille, jotka ei vaan tajua väistää tieltä. Toinen onkin sitten jo melkein 10 vuotta vanhempi, mutta asustaa omakotitalossa yksin ja voi vallan mainiosti. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen, sillä omat mummoni ovat olleet kuolleena jo useampia vuosia, toinen peräti 24 vuotta.

Ikuista väsyä ja muuta marmatusta

Mulla on sellainen tunne, että en ole nukunut reilu kahteen viikkoon yksiäkään täysiä yöunia. Jatkuvasti olen väsynyt eikä tuota väsymystä helpota yhtään se, että teen joka arkipäivä töitä yli 8.5 tuntia. Ja tuo työhän ei ole mitään kevyttä toimistohommaa. Ja kaiken hyvän päälle mulla on vielä flunssa. Allergialääkkeiden avulla tässä mennään.

Sain tänään varattua jopa tänne Ouluun vaihteeksi hammaslääkäriajankin. Se hammasshow ei nimittäin ole ihan vielä ohi. Yksi paikkaus on jopa lohjennutkin tässä kesän aikana, joten sitäkin on korjailtava muutaman vanhan paikan lisäksi. Kallein juttu tulee olemaan purentakisko, mutta toivottavasti sen avulla pääsisin niskajumeista eroon.

***

Mä olen huomannut jännän seikan viime aikoina. Miehen vanhempi lapsi on muuttunut jollakin tavalla todella raivostuttavaksi. En sitten osaa sanoa, että onko vaan mua kohtaan vaiko kaikkia muitakin. Ehkäpä se on tuo esiteini-ikä ja tietty asenne naisia kohtaan, joka juontaa juurensa ko. lasten väleistä äitiään kohtaan. Äiti lahjoo lapsia, nämä saavat tehdä melkeinpä mitä haluavat kotonansa. Keksejä ja karkkia siellä syödää harvasen päivä, samoin pleikkari-/tietokonepelejä saatetaan pelata monen monta tuntia putkeen. Ei oikein toimi ei.
Mutta onneksi toinen lapsista on ainakin vielä aivan siedettävä, vaikkakin aivan liian tuulella käyvä sekin.

Jumittamista

Viikonloppuna tuli istuttua autossa aivan liikaa, kannettua tavaroita aivan liikaa, noustua portaita aivan liikaa ja nukuttua aivan liian vähän. Mulla on edelleenkin reidet hieman kipeät portaiden ramppaamisesta ja yleensäkin tuosta muuttohommasta käsivarsista puhumattakaan. Toistaalta, oonhan mä tässä nyt monta päivää kanniskellu ties mitä milloinkin.

Työ alkaa jo tuntumaan kivalle, ei mitenkään ahdistavaa. Ainoastaan päivät jolloin olen päiväkodissa, eivät ole niin kivoja. Mutta toivottavasti niitä on vähemmissä määrin.

Väsy

Mä olen aivan poikki. Univelkaa kertynyt koko viikko, oudokseltaan työnnellyt joka päivä pariin otteeseen rattaita, joissa on kyydissä 1-3 lasta, nostellut muksuja pitkin päivää, istunut työpäivän aikana ehkä kaksi kertaa/päivä maksimissaan 10 min. Miten ihmeessä sitä jaksaa huomenna ajaa 500 km ja kantaa huonekaluja ja muita muuttoon liittyvää?

Mä vaan kysyn.

Voisiko joku tulla ilmaiseksi hoitamaan ton muuton? Mä kyllä tykkään sitten jo laitella niitä tavaroita uudessa asunnossa paikoilleen.

Oulussa

Täällä sitä on oltu töissäkin jo kolme päivää. Kaksi ensimmäistä oli jotain aivan kamalaa. Pariin kertaan mietin puistonlaidalla seistessäni, että mitä ihmettä sitä on menty tekemään. Tänään sitten taas oli todella kiva päivä. Hermot ei menny kertaakaan. Eli eiköhän tätä kestä työsopimuksen loppuun saakka, ainakin näin alkuunsa. :)

Uuden asunnon avaimetkin hain tänään. Edellinen asukas on viitsinyt jopa vahata lattian, niin puhdasta ja kiiltävää siellä oli. Lauantaina olisikin sitten vuorossa kiireinen vuorokausi. 24 tunnin aikana olisi tarkoitus ajaa Oulusta Tampereelle, pakata tavarat vanhasta asunnosta autoon, ajaa takaisin, nukkua tunti pari, purkaa kuorma ja palauttaa auto. Veikkaan, että ensi viikolla ollaan jumissa ja pahasti. Onneksi on lihasrelaksantit.

Omistamista

Nyt tiedän omistavani noin kuusi jätesäkillistä vaatteita, kenkiä kaksi ikeakassillista ja vain kaksi repullista kirjoja. DVD:t mahtuvat taas aivan tavalliseen muovipussiin.

Astioita en ole vielä aloittanut edes pakkaamaan. Niitä tullee muutama laatikollinen.

Onhan tätä tässä.

Muutoksia

Nyt on sellainen tilanne, että mulle tarjottiin työtä, tosin aloitusajankohta on epäselvä. Työ olisi uutta koulutustani vastaavaa. Tämä työ edellyttäisi ainoastaan sen, että pakkaisin tavarani Pirkanmaalta ja muuttaisin ne 500 kilometrin päähän. Asuntokin on jo luvattuna. Silti pelottaa tehdä näin isoa muutosta.

Elokuu

Missä välissä kesä on vilahtanut jo elokuuhun? Aika menee taas ihan liian nopeasti. Mä haluan ne helteet takas ja vähän äkkiä. Ei mun hyvin (ja myöhään) alkanut meriuintiura saa jäädä yhteen kertaan.

Mimmu ei ala...

Tiettekö mitä?

Mä tein tänään jotain, mitä en ole valehtelematta tehnyt viiteentoista vuoteen. Eli kävin uimassa. Ja vieläpä meressä. :)

Vähän on toi uintipuoli jäänyt vähemmälle, mutta nyt oli pakko kun tuli ostettua niin kiva uima-asu.

Ei mulla muuta...

Kannatti valittaa

Kela onkin yllättäen tehnyt päätöksen! Mä saan keskiviikkona rahaa :)

Eli ei mennyt äskeinen valitus hukkaan. Kait...

♥ Kela ja muut laitokset

Mullahan loppui koulu tuossa kuukausi takaperin. Kela ei ole vieläkään saanut mulle tehtyä päätöstä työttömyyskorvauksesta. Ainoa posti mitä olen sieltä suunnalta saanut, on ollut lisäselvityspyyntö ansiotuloista, joita mulla ei siis ole ollut kohta kolmeen vuoteen. Ja nämä selvitykset he ovat kyllä aikoinaan saaneet. Kun soittelin asiasta Kelan asiointipalveluun, siellä ei kyllä tule yhtään viisaammaksi. Tuntuu kuin kukaan ei tekisi asialle mitään. On sanottu, että käsittelyssä saattaa mennä 4-5 viikkoa, mutta miten ihmeessä tuo lisäselvityspyyntö sitten tuli jo vajaassa viikossa hakemuksen viemisen jälkeen.
Eli nyt ollaan sitten tilanteessa, että rahaahan en ole tämän kuun puolella saanut Kelasta ja sitä, koska tulisin saamaankaan, en tiedä. Ei voi muuta kuin rakastaa vain tuota Kelan ihanaa ja nopeaa toimintaa... PRKL!
Tietenkin soitin alkukuusta myös sossuun saadessani tietää tuosta Kelan pitkästä jonotuksesta ja mokasta. Siellähän he olivat jo tehneet mulle heinäkuun päätöksen ja siihen oli laskettu tuloja vaikka kuinka paljon. Vasta tänään soittaessani, siellä oleva lomalta palautunut rentoutuneen kuuloinen ääni lupasi korjata päätöstä ja laittaa rahaa tulemaan tilille Kelan aikaa vievän päätöksen ajaksi. Joten helpottaa kun tietää ettei tarvi pelkkää makaronia syödä. Eli sossua rakastan nyt aidosti :)

***

Ja sitten tuosta aiemmin mainitusta jännästä asiasta, niin tatuointihan sieltä tosiaan tuli. Kuvan laitan heti, kun rasvan aiheuttama ihottuma katoaa ja kunhan kuvaa on hieman vielä korjailtu. Kenelläkään muullahan ei voi olla niin hyvä tuuri, että halpa ja hyvä tatuoinnin hoitoon sopiva rasva eli Bepanthen aiheuttaakin nykyisin ihottumaa...

Jännittää

Tänään todennäköisesti tapahtuu jotain sellaista, mitä on tapahtunut mulle viimeksi noin 7 vuotta sitten. Hieman jännittää, mutta eiköhän se hyvin mene. :)

Tämä on näitä pidetään hullua jännityksessä -asioita... :D

Juhannusta ja muuta

Taas on aika kulunut jotenkin täysin huomaamatta. Koulu on ohi, paperit kädessä, ainakin melkein, sillä tutkintolautakunta ei ehtinyt lopullisia papereita toimittaa, joten ne tulevat postissa.

Olin tänään itse matti-myöhäisten joukossa Citymarketissa, olin valmistautunut jonottamaan puolikin tuntia, mutta yllättäen pääsinkin suoraan kassalle. Missä te kaikki ihmiset oikein Oulussa olette? Sama juttu alkossa, keksin vasta tänään, että haluan juoda Fresitaa, joten eikun hakemaan. No sitäpä ei sitten ollutkaan, mutta ei ollut kyllä jonoakaan.

Kuten kaikki jotka tätä enää lukevat, voivat tekstien huonolaatuisuudesta todeta, että pää kumisee tyhjyyttään. Eli parempi toivotella vain helteistä Juhannusta ja pysykää pinnalla!

Hui hurjaa!

Kuinka moni haluaa tietää kuinka paljon koulua mulla on jäljellä? Ei se mitään, kerron kuitenkin, että 9 aamua vielä herättävänä, joista tosin viimeinen herätys ei ole aivan aamutuimaan vaan erään mieluisan paperin ja kakkukahvit menen vastaanottamaan vasta puolilta päivin.

Hirveästi ollut ongelmia tuolla harjoittelupaikassa. Työntekijöiden napit vastakkain ja se on näkynyt valitettavasti myös mun näyttötehtävissä. Noh, ainakin saa itsearviointiin paljon kirjoitettavaa. :)

***

Viikonloppuna pääsisin sitten lapsuuden käymään tivolissa. Eilen saatiin muutama vapaalippu, joten ainakin maailmanpyörässä pitää käydä kun viime kesänä se jäi Treella väliin. Mies vaan on sen verran nössö, että sitä ei maailmanpyörän lisäksi saa juurikaan muuhun mukaan.

***

Pakko valittaa sellaisesta, että miehen lasten äiti ei paljoa ajattele, eilenkin se lykkäsi ko. lapset tänne ensin "hoitoon" (ei sen ikäisiä varsinaisesti hoideta enää vaan vahditaan) ja sitten alkuillasta päättikin lupauksistaan huolimatta ollakin tulematta kotiin ja näin lapset sitten jäivät tänne yökylään. Ja tämähän tarkoittaa mulle sitä, että taas tuli nukuttua todella huonosti jo toinen yö putkeen. Ja mähän olen vauva, joka tarvii 8h unta, että pystyy suoriutumaan elämästä. PÖH!

Taasko se vilahti

Aika nimittäin. Vastahan oli huhtikuu ja nyt ollaankin jo toukokuun loppupuolella. Mulla on edessä enää kolmisen viikkoa harjoittelua ja sen lisäksi kaksi päivää koulua. Se ois sit siinä. Sitä päättäjäisten kakkukahvia ennen pitäisi saada suoritettua kaksi näyttötutkintoa ja kirjoitettua törkeän suuri määrä kaikenlaista asiaa niihin liittyen.


***

Meille on muuttanut saatanallinen vehje, nimittäin Playstation 3. Eipä se mies sillä niin paljoa pelaa, mutta miehen poika. Se suunnilleen omi jo mun ostaman pelinkin. Ja ihan vaan kostoks muutan aina sen ukon vaatetusta, sillä mua ärsyttää se, että se valittaa joka kerta alettuaan pelaamaan, että kuka on menny muuttamaan sen ukkoa. Viikonloppuna sanoin pojalle melko pahastikin siitä omimisesta, mutta suoraan se on ADHD-lapselle sanottavakin. Mua vaan ärsyttää tuollainen pelikoneen palvominen sen osalta. NIH!

***

Jos sitä jatkais koulujuttuja!

Vapun viettoa

Mun vappu ei ehkä ollut kaikkien taiteen sääntöjen mukainen. Nimittäin löysin itseni loppuillasta asunnosta, josta poliisi saattaisi olla kiinnostunut. Tai ei ehkä siitä asunnosta, vaan siitä mitä siellä tapahtuu ja minkälaista tavaraa yms siellä ihmisillä oli. Ja erikoisinta tässä oli se, että olin täysin selvinpäin kun sinne "jouduin".
Ensi vappu sitten vietetäänkin aivan toisin!

**
Tajusin tässä, että mulla on koulua jäljellä enää noin seitsemisen viikkoa. Sitten pitäisi keksiä jotain uutta. Kouluttautuminen kiinnostaisi, sillä olen keksinyt mitä haluaisin isona alkaa tekemään. Ainoa este sille on, että tämä nykyinen koulutus ei aivan riitä. Hieman lisää, niin saattaisi auttaa.

**
Löysin eilen taas erään koukutukseni aiheen, nimittäin Simsin pelaamisen. Tänäänkin jumitin kolmisen tuntia leikkien niillä animaatioihmisillä, rakentaen niille taloja ja luoden ihmissuhteita. Onkohan mulla itselläni liian tylsä elämä?

Toivottelen

Kaikille hauskaa vappua


Sekä itselleni ja muille hyvää nimipäivää! :)

Asiatonta asiaa

Tekis mieli kirjoittaa vaikka mitä, mutta mitään ei tule ulos. Voisin kertoa vaikka siitä, miten polkupyöräilyn aloittaminen keväällä on aina tuskaa tai vaikka siitä, miten niskani on täydellisen jumin vallassa eikä pää käänny juurikaan vasemmalle tai siitä, miten tein viikonloppuna pihatöitä pitkästä aikaa. Mutta koska mitään ei tule ulos, olen kertomatta. Kysyä toki saa :)

Nörttejä

Me ollaan kans yks nörttipariskunta. Mä istun sohvalla läppäri sylissä, mies värkkää tuossa pöytäkoneellaan itelleen WLANia toimintakuntoon, jotta vois pelata pleikkarilla nettipelejä.

Pitäis varmaan vähentää koneella istumista silloin kun ollaan kumpikin kotona. Ei tästä tuu muuten mitään :D Tosin mä voin vedota koulutehtäviin, mutta mikäs tuolla toisella on syynä...

WC-tapoja

Koskakohan nuo poikalapset oppisivat pissimään sinne pönttöön? Ei nimittäin ole kovin kiva aamulla mennä vessaan ja istua märälle pöntölle. Tai vaikka huomaisikin ajoissa sen läikän siinä, niin ei ole kovin kiva toisten roiskeita siivoilla. Kuitenkaan ei puhuta enää kovin pienistä pojista. Toinen jo yli 10 ja toinenkin menee kouluun.


Ei mulla muuta. Pakko vaan avautua edes jonnekin.

Lätinää

Mistä tietää, että olikin jo aika leikata hiuksia? No siitä, kun niistä leikataan pois 15 cm ne ovat silti pisimmillään lapaluihin saakka.
Kävin viikolla tosiaan leikkauttamassa hiukseni. Ja varmaan leikkautan kohta lisää. Pitäähän sitä kesätukka olla :)


Niskajumitus jatkuu edelleen. Toisen puolen leukanivelkin kuuluu jumituksen piiriin. Kiva herätä aamulla ja koettaa avata suuta, joka on jumissa. Onneksi vielä olen saanut sen auki.

**

Mä muuten löysin tuossa sellaisen koulutuksen, jonne haluaisin. Se alkaisi syksyllä ja tämä nykyinenhän koulu loppuu tuossa kesällä. Luultavasti vaan käy niin, että hakijoita on taas enemmän kuin tarpeeksi enkä pääse. Jotenkin erityislasten parissa olisi vaan kiva tehdä töitä. Kesäkuussa saa pitää peukkuja mun puolesta :)

Jumittelee

Olipas taas viikonloppu.

Tässä on nyt kolmatta päivää aivan tajuton niskajumitus päällä. Eilen ei pää kääntynyt kunnolla ja sitä särkikin vähän väliä.
Viime yönä sitten notkuin monta tuntia hereillä kun ei taaskaan pää kääntynyt, teki pahaa ja oli tunne kuin joku olisi kaivanut silmiä pois päästä. Eli törkeä hedari. Vasta pari relaksanttia ja buranaa teki sen verran tehtäviään, että sain nukuttua parisen tuntia.

Ja koska niska on jumissa niin vain nopea koneella kökötys ja sitten katsomaan niinkin aivotonta hömppää boksilta kuin Rillit huurussa.

*
Tulipas tuossa eilen tajuttua sellainenkin asia, että nyt opintojen myötä olen alkanut tiedostamaan enemmän sitä, miksi teen tiettyjä asioita tuon miehen lasten suhteen. Siinä on vain sellainen ongelma, että mies sitten vesittää ison osan niistä tietyistä asioista antamalla periksi lapselle tai sitten tavallaan ignooramalla mun sanomiset.
Esimerkkinä eilen kun nuorempi lapsi tuli pyytämään kirsikkatomaatteja, annoin niitä hänelle, mutta sanoin, että pitää syödä pöydän vieressä kun muuten ne on levällään sohvalla ja hän murjoo ne sinne. Lapsi alkoi sitten vääntään melkein märyä kun olisi halunnut katsoa telkkaria samalla. Sitten vasta mies avaa suunsa ja sanoo lapselle "no mene nyt olkkariin syömään, tämän kerran". Eiköhän näissäkin pitäisi olla taas johdonmukainen, häh?!?! Alle kouluikäisestä lapsesta kuitenkin kyse...

3/5

Tänään tuli arviointikeskusteltua tutkinnonosa 3/5 hyväksytysti läpi. Piti näyttää hygieniapassia ja ea1-korttia, kertoa mitä on tehnyt ja miten ymmärtää tiettyjä asioita. Mä olen kuulemma havainnoija, niin mulle taas kerrottiin. Huomioin asioita ja osaan esittää negatiivistäkin palautetta siten, ettei vastapuolelle tule tunnetta, että arvostelen. Kyllä ne vaan saa mut kuulostamaan niin hyvälle! :D

Eilen tuli uudet lasitkin saatua. Mullahan on aina tosinaan piilarit ja toisinaan kehyksettömät lasit, nyt ryhdyin hurjaksi ja hankin lasit, joissa on metallinväriset kehykset. Mulla on varmaan muutaman vuoden päästä jo jotkut värillisetkin! Se on jännä muuten miten aina uudet lasit sattuu hetken aikaa korvien taakse, vaikka ne olisivat aivan sopivat. Tai sitten mulla vaan turposi pää kaikesta kehusta tuolla arviointikeskustelussa...

*
Tuossa eilen tuli mietittyä sellaista, että mitkä asiat ovat sellaisia, joita ei ex-puolisolle enää kerrota? Vaikka tarvitsisi tämän apua tietyllä tapaa. Mies nimittäin sai eilen ex-puolisoltaan puhelinsoiton ilta-aikaan. Tämä olisi ollut menossa päivystykseen (turhaan) ja kertoi aivan avoimesti naisvaivastaan. Eivätkö tuollaiset asiat ole kuitenkin henkilökohtaisia ja asioita, joita ei kerrota exälle, varsinkin kun ne eivät häneen liity mitenkään ja erostakin on kulunut jo useampia vuosia.
Tietenkin kun on yhteisiä lapsia, tulee oltua yhteydessä, mutta omaan terveyteen liittyvät tietyt asiat eivät välttämättä ole sellaisia, joita kerrotaan. Ainakin mä olen tätä mieltä. Aloin ajattelemaan sitä, että itse en hänen tilanteessa haluaisi, että exän nykyinen tietäisi tuollaisesta vaivasta.

Koulujuttua

Huomenna olisi viimeinen päivä tätä nykyistä työharjoittelua. Ihan kivaa on ollut, olen saanut olla tämän jakson itseäni parisen vuotta vanhemman naisen luona. Talo on ollut aivan älyttömän hieno ja lapset mukavia. Mutta kyllä mä silti odotan ensi viikkoa ja takaisin koulunpenkille palaamista. On se tavallaan helpompaa kuin tämä harjoittelussa oleminen.

Tänään tapahtui kaupassa jotain erikoista. Törmäsin nimittäin miehen lapsiin ja näiden äitiin. Viimeksi olen kyseistä naista nähnyt melkein kolme vuotta sitten ja silloinkin hieman kyseenalaisissa tilanteissa. Mutta eipä tuolla nyt näyttänyt olevan mitään mua vastaan, hymyili ja tervehti. Tuntui oikeasti ihan kivalta nähdäkin. Olisin voinut vaikka jutellakin, mutta törmääminen tapahtui aivan yllättäen ja väsyneen aivot eivät tajunneet pysätä juttelemaan.

Ajattelen... siis kirjoitan

Eli Tiinalassahan tällainen tuli vastaan ja kun olen tätä hiljaiseloa täällä pitänyt, koetetaan palata elämään vaikkapa näin.

Ikkunasta näkyy… koivuja, kuusia tai jtn vastaavia, lunta, liian paljon lunta. Taaempana kävelee koirankusettaja. En ymärrä miksi ne oikaisee tuolta meidän takapihan läheltä, ei kyllä enää meidän pihaa, mutta kuitenkin. MURRR!

Tänään mietin… miksi ahdistaa henkeä. Lisäksi mietin koulujuttuja ja sitä, mitä ostaisin kaupasta.

Olen iloinen siitä että… kohta on taas yksi harjoittelu ja näyttötutkinto suoritettu (toivottavasti) ja pääsee hetkeksi aikaa istumaan koulunpenkille.

Tänään meillä oli ruokana… porsaansisäfilepihvejä (pieniä), perunasalaattia sekä tuoretta ohrarieskaa.

Päivän asu oli… Grazy Agen melkein teinifarkut, musta pitkä toppi, musta trikoopaita, keltainen huivi, harmaat sukat sydämillä. Ulkona oli päällä musta huppari, pinkki takki, harmaa pipo, valkoiset tumput sekä mustat tennarit.

Tänään olen… vaihtanut vaipan noin kaksi kertaa, syöttänyt 1.5 vuotiasta kaksi kertaa sekä kävellyt aivan liikaa.

Aion… nukkua ensi yönä paremmin kuin kahtena edellisenä.

Aion mennä… pihan toiselle puolelle kaverin luo kylään ihan kohta.

Luen… työharjoittelussa Tori Spellingin Mommywoodia.

Olen tekemässä… tätä meemiä.

Toivon… että tämä kurkkukipu ei enteile flunssaa

Talossa ja puutarhassa… on kylmä :(

Kuulen… television ja yläkerran rottapiskin räksätyksen.

Parasta juuri nyt… hieno ilma.

Viikonloppuna aion… rentoutua. Toivottavasti ainakin.



Tänään on tosiaan ollut outo päivä. Heräsin aamulla siihen, että rintalastaan sattui aivan tajuttoman paljon ja henkeä ahdisti. Kipu hävisi päivänmittaan, mutta hengenahdistus ei. Ei täällä nyt vielä luulisi allergialääkkeitä tarvitsevan. Varsinkaan kun mies, joka on enemmän allerginen, ei ole niitä vielä tarvinnut. Täällä mikään vielä kuki.

Maaliskuu

Mua ärsyttää eikä ihan vähääkään. Mulla on nimittäin taas harjoittelu päällä ja tällä kertaa päätti eräs tutkintosuorituksenarvijoija jättää hyväksymättä mun suunnitelman. Ja ihan vain siksi, että se on uudistunut ja hän on tottunut vanhaan malliin. Ja tämä taas tarkoitti sitten sitä, että Mimmu kirjoitti eilen kolmisen sivua tekstiä, sellaista mitä kenenkään muun samaa ammattitutkintoa suorittavan ei tarvitse tehdä. Onko tämäkään sitten oikein? Arviointikeskustelussakin tämä samainen ihminen tullee ahdistamaan mua aivan liikaa. Miksei kukaan vaan kertonut ennen kuin häntä pyysin, että joudun tekemään ylimääräistä työtä??

Pakkohan se on jtn positiivistakin kertoa. Mun mielestä on vaan niin älyttömän kivaa kun tulee kevät. Tosin tämän aamuinen -28 pakkasastetta ei ollut kovin kiva. :(

Ei tässä ole oikein tullut tehtyä mitään ihmeempää. Tänään tajusin käydä täällä vielä olevassa Euromarketissa vain huomatakseni, että olisi kannattanut käydä jo viime viikolla, niin olisi saattanut löytääkkin vielä jtn. En vain ollut edes tiennyt, että siellä on loppuunmyynti menossa. Käteen jäi vain tuolle miehekkeelle paita, itselle tuoksu ja muutama meikki.

Mutta jospa sitä taas jatkaisi Seinfeldin katsomista, tuli ostettua tähän hätään kolme ensimmäistä kautta. :)

Wiuuuuhh!!!

Kuuluu vaan viuhahdus kun aika vaan vilistää ohi. Harjoittelukin on loppunut jo kaksi viikkoa sitten, se parisen viikkoa on taas koulunpenkkiäkin kulutettu, EA1-kortti suoritettu, Tampere-Tallinna -reissu heitetty ja takaisin tänne koulupaikkakunnalle tultu.

Viime viikon perjantaina tosiaan noustiin tuon miekkosen kanssa Tampereelle lähtevään junaan. Oltiin Treella iltasella, siitä sitten mun asunnolle. Aamulla hirveän aikaisin ylös hakemaan autoa ja eikun ajelemaan 100 km mun porukoille, joiden luota illalla takaisin. Sunnuntaina matka kohti Helsinkiä ja Tallinnaa, maanantaina Tallinnassa ja illalla takaisin Treelle. Tiistaina aamulla hammaslääkäri ja päivällä junalla, joka oli lähtiessä tunnin myöhässä, takaisin tänne pohjoisempaan.
Oli nopsa reissu. :(

Nyt sitten ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä parit tentit, kirjoittaa pari esseetä, suorittaa hygieniapassi ja käydä vielä seuraavassa harjoittelupaikassa allekirjoittamassa sopimukset. Sen lisäksi pitäisi vielä koettaa viettää hieman vapaa-aikaakin. Tosin se taitaa olla melko turha toive :(

Loputon väsymys

Mulla on ollut nyt parisen viikkoa aivan tajuton väsy. Aivan sama kuinka paljon nukkuu, voisi silti nukkua lisää. Eilen esimerkiksi nukuin "töiden" eli harjoittelupaikasta tulon jälkeen melkein kahden tunnin päiväunet ja silti vielä riitti yölläkin unta melkeinpä kymmeneksi tunniksi. Onko tääkään nyt ihan oikein?

Mulla olisi luvassa reilu viikon päästä nopea Tampereen vierailukin. Tosin siinä ei ihan hirveästi ehdi niillä kulmilla oleilemaan, sillä tekemistä on varattu vaikka sun minne. Eli aikaa vain olla, löytyy lähinnä öisin. Koskakohan tämä kiire ja stressi oikein helpottaa?

Kiirettä pitää

Mä olen ollut nyt kolme viikkoa harjoittelussa, suorittanut yhden näyttöviikon ja toista odotellessa. Reilu kaksi viikkoa vielä olisi tarkoitus tuolla olla ja sitten käydä keskustelua, että pääsenkö näistä tutkinnon osista läpi.

Melkoista menoa ja tapahtumaa on jokainen päivä tuolla harjoittelupaikassa. Siellä kun on kolmatta kymmenettä lasta ja muutamia aikuisia. Kivaa se silti on ollut, ainakin suurimmaksi osin.

Miehen kanssa on mennyt melko kivasti, vaikka aluksi hieman pelkäsinkin, että mitähän tulee tapahtumaan. Mulla kun on tapana aina miettiä kaikkien asioiden pahimmat vaihtoehdotkin. Kuulostanee typerälle, mutta se nyt on vaan se mun keino selvitä mahdollisista negatiivisista asioista.

Tänään olisi muuten taas ohjelmassa sitä pullan leipomista, tai sitten ehkä huomenna. Taitaa tältä päivältä olla puhti jo pois. Ja ei, meillä ei syödä mitenkään ylenpalttisesti sitä pullaa. Tein viimeksi vaan niin pienen taikinan, ettei siitä tullut kuin pellillinen ja meillä kun täällä kuitenkin käy kaksi lastakin harvasen viikko ja vieraitakin silloin tällöin, niin äkkiäkös se menee. :)

Mitäpäs muualle päin Suomea kuuluu?

Bun

Tuleeks joku syömään pullaa? Kohta ois tarjolla. :)

Ei mulla muuta. Heippa!