Mua suoraan sanottuna hieman vituttaa. Kuulin tuossa yhdestä ihmisestä asioita, siis mitä se tekee mun läheiselle ja alkoi näkyä punaista. Miten joku ihminen voi olla niin tunkki, ettei tajua mitä suustaan edes päästelee ulos? Voiko joillakuilla pää yksinkertaisesti vaan pehmetä niin paljon, että niistä tulee täysiä pällejä? Ilmeisesti.
Mä nyt toivon, että kaikki kääntyisi parhain päin ennenkuin mitään todella vakavaa tapahtuu. Lähestymiskielto esimerkiksi saattaisi olla paikallaan.
Sitten muihin aiheisiin kuten ajankohtaisohjelmissa. Mulla alkaa olemaan pieni ongelma kissojeni kanssa. Mullahan syksyllä vihdoista viimein todettiin allergia. Nyt kun olen tämän viikon ollut taas noiden karvavauvojeni seurassa, on kurkku ollut kipeä ja nenä tukossa. Silmiä ei onneks nyt kutita, siis jos muistan pestä kädet ennenkuin kosken silmien lähellekkään. Mä tiedän, että ihan mun oman terveyden kannalta pitäisi tehdä jotain niiden karvaisten suhteen, mutta mitä? Mä en todellakaan halua antaa niitä ihan tuntemattomalle ihmiselle, mun vanhemmille antaisin ne hoitoon kaikkein mieluiten, mutta äidillä tuntuu olevan jotain sitä vastaan. Vaikkakin se noista todella paljon pitääkin ja nytkin viihtyi hyvin niiden kanssa kun olin itse tuolla muualla. Onko neuvoja miten kääntää äidin pää? Ongelmana sille on se, että niistä on vaivaa. Itse se on sen ongelmaksi ottanut. Ei niille tarvi esim joka kerta antaa ruokaa, kun ite hakee jääkaapista jotain!
Miksiköhän mä olen muuten vielä hereillä, kun tiedän, että kello soi seitsemän pintaan ja mä vauva tarvin 8 tunnin unet, että jaksan koko päivän pirteänä :)
Eli kauniita unikuvia jokaiselle!
9 kommenttia:
Voi, jos mulla olisi isompi asunto johon saisi ottaa lemmikkejä, niin mä voisin majoittaa ne kisut!
Mutta toisaalta en kyllä tiedä mentäisiinkö siinä ojasta allikkoon, kun taidan itsekin olla hitusen allerginen...
Sun pitää etsiä asunto, jonne voi ottaa niitä lemmikkejä. Niin yksinkertaista se on. Mitään lukaalia ei kissojen takia tarvi, kun onhan noi nytkin tottunu oleen tässä 36 neliön luukussa. :) Rallikäytävä ois plussaa, kun täällä joutuu nyt juokseen väliä keittiö, olkkari, eteinen vessa ja siinä matkalla on pari 90 asteen mutkaan ja matot sitä myötä rutussa :D
Voi kurja, millainen tilanne :/. Toivottavasti kisuille löytyy oikein mukava koti - toivottavasti äiti kääntää päänsä.
Mullakin on 36 neliötä, mutta tää pohjaratkaisu on jotenkin sellainen, että olis suorastaan vääryys pitää kissaa täällä. Siis eihän täällä pystyisi juoksemaan eikä kiipeilemäänkään yhtään. Hyvä kun itse pystyn olemaan täällä tulematta hulluksi. :D
Heltyisikö äiti jos tirauttaisit oikein lohduttomat itkut, että entä jos kissat joutuu jonnekin kurjaan paikkaan etkä nää niitä enää ikinä? :)
Hehku: Mä toivon kanssa, että meidän äiti kääntäisi päänsä. Ei tästä muuten mitään tule.
Tiina: Toinen noista kissoista on onneksi sen verran tankki, että se ei oikein kiipeile (kesällä piti Tarzan nostaa puun oksalle :D). Toinen roikkuu täällä välillä oven päällä.
Minja: On melkeinpä tehty tuo jo. Puhelimessa aloin melkein itkemään keskellä Akateemista kirjakauppaa...
Seuralaisella on joku ihme syndrooma, ja teini-iässä sille oli laitettu lonkkaproteesit, mikä sitten lähti sijoiltaan, kun joku tanssilattialla astui jalan päälle ja hää kaatui.
Höh. Mitä jos laitat ne johonkin nättiin koriin ja kiikutat teidän äipän ovelle ja koriin lappu, että en voi pitää kissoja, annathan niille hyvän kodin. Nimettömänä tietenkin. Ei tiedä keltä ne on! Hoo! Koita! ;)
Ei vaan, ei mulla ole kyllä ehkä mitään vakavasti otetavaa kissaratkaisua tarjota.
Mutta voin toivottaa hyvää Runebergin päivää!
Oispa se ongelma ees se, että niiden ulkonäkö tai käytös ei miellytä, mutku ei. Se on vaan päättäny,ettei. Ainakin vielä tällä hetkellä.. Käännytystyö on kesken ;)
Lähetä kommentti