keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Suku, osa 2


Mä en oikein ymmärrä, miten ne kaikki pässit on meidän sukuun eksyneet. Mun eno on hieman vajaa 50 vuotias vanhapoika. Asuu edesmenneen mummuni talossa. Enolla on ollut työssä ollessaan tapana juoda joka viikonloppu. Nyt kun hän on ollut reilu 5 vuotta sairaseläkkeellä, on siitä juomisesta tullut vieläkin isompi osa elämää. Vielä muutama vuosi sitten sillä saattoi ne juomaputket kestää korkeintaan neljä päivää, yleensä sen kaksi. Viimeisin sen putki tuossa reilu viikko sitten kesti hieman vajaa 2 viikkoa. Ja silloin ei juodakkaan mitään kaljaa vaan raaka viinaa menee pari 0,7 l pulloa päivässä. Aina se sitten soittaa mulle kun on putki kesken ja pyytää hakemaan lisää viinaa ja maksaa siitä. Toisinaan suostun, sillä kuitenkin joku sille sitä viinaa hakisi ja se joku on ihminen, joka sitten saattaa tyhjentää esim tämän tilin tms. Ja ehkä mä olen liian kilttikin.

Reilu vuosi sitten eno oli itse saanut automaatin imaisemaan kortin, kun oli muistanut tunnuslukunsa liian monta kertaa väärin. Se oli sitten "fiksuna" ihmisenä ajatellut, että käy nostamassa pankista vähän rahaa, kun oli ajatuksena aloittaa taas putki. Se oli nostanut 1000€. Soitti mulle jossain vaiheessa tietenkin ja kun menin, löysin auton hanskalokerosta rahaa noin 800€ ja vein ne taloon sisälle ja kerroin vielä paikan minne olin ne laittanut. Kun putki sitten taas päättyi, tämä ah-niin-rakas -eno soitti mun äidille ja kysyi, että olenko mä ostellut viime aikoina jotain uutta ja erikoista. Äiti tietenkin ihmetteli, että mikä se tuollainen kysymys on. Eno selitti, että häneltä puuttuu melkein tonni rahaa ja muistaa nähneensä mut ne kädessä sen luona. Äiti soitti ja kertoi. Silloin suutuin, voiko se vitun idiootti syyttää mua oikeasti varkaaksi. Sanoin äidille, että ne rahat löytää sieltä, minne ne laitoin ja ei tarvi sen enon enää soitella. Se sitten jossain vaiheessa pääsi selittelemään, kuinka ei ollut varsinaisesti syyttänyt mua varkaaksi, ihmetellyt vain. Äitinikin mielestä se kyllä oli syyttelyä.

Toisen kerran olin vanhempieni kanssa enon luona pikaisesti käymässä, sillä hänellä oli taas putki päällä. Suostuin taas hakemaan sen päivän viinat ja eno lupasi 20€ mulle. Rahaa hän antoi tähän reissuun 60€. Eli pikaisesti laskien vein takaisin n. 15€ ja äitinikin näki sen. Kun olimme lähteneet enolta, meni noin 5 minuuttia kun tämä juoppo, joka sillä hetkellä ei ollut humalassa vaan krapulassa, soittaa äidilleni ja kysyy, että miksi mä en tuonut rahaa takaisin. Siinä vaiheessa äitikään ei ole uskoa korviaan. Eikö se idiootti muka nähnyt, kun jätin rahat siihen hänen eteen pöydälle!

Tänään sitten tuli viimeinen niitti tähän rasiaan. Pari viikkoa sitten eno soittaa lauantaina ja pyytää tulemaan, sillä pitäisi käydä kaupassa (ja Alkossa). Ei millään huvita ja sanonkin sen, eno sanoo maksavansa hyvin, mitä pyytäisin. Ajattelen pyytää summan, mitä ei varmasti maksa ja näin ollen voisin olla kotona. "60 euroa", sanon. "Joo, sopii. Koska tuut?". Kyllä mä tosta hinnasta sitten lähdin, kun rahatkin oli sillä hetkellä täysin lopussa. Ja varsinkin kun toinen ei ollut enää edes humalassa, ainoastaan kaameassa krapulassa. Tänään eno sitten aloitti messengerissä juttelen, jossa kertoi ostaneensa autoon yhden osan, joka maksoi n. 40€. Ei ollut kuulemma voinut ostaa sitä aiemmin, kun mä törkeästi nyhdin siltä sen 60€ silloin aiemmin kauppareissulla. Ensinnäkään mä en nyhtänyt mitään ja toisekseen se ei ole tyhmä, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Sanoin tuon sille, se vastasi, että käytin hyväkseni humalaista miestä. Siinä vaiheessa mulla kilahti. Ei mullekaan ihan mitä tahansa tarvi sanoa. Haukuin sen messengerissä vitun juopoksi idiootiksi, torjuin ja poistin ja päätin, että se sai olla nyt siinä. Olkoon vaikka miten sukua, mutta jotain rajaa.

Kerroin miehelle tuosta viimeisimmästä asiasta, hän suuttui myös ja laittoi enolleni viestin, jossa kertoi kuinka loukkaavaa tuollainen on ja kuinka aikuisen miehen pitäisi tajuta, että ei se vastuu ole kenelläkään muulla kuin itsellään. Alkoholismi on sairaus ja siihen saa apua. Eno soitti tuossa tunti sitten mulle. Hylkäsin puhelun, en edes vastannut. Ja niin tulee tapahtumaan jatkossakin. Mitä todennäköisemmin enoni ei tule näkemään 50-vuotisjuhliaan, alkoholi vie miestä.

4 kommenttia:

Minja kirjoitti...

Exäni lähisukulainen oli kanssa ihan täysi alkoholisti, exälläkin saattoi puhelin soida välillä vaikka keskellä yötä, kun toinen kellon ajoista ihan sekaisin olisi halunnut alkoon.
Sairaushan se on, ja vaikka olisi kuinka sukulainen, niin jos toinen ei sitä itse tajua, että jotain olisi tehtävä eikä halua ottaa järkipuhetta eikä apua vastaan, niin minkäs sille teet. Joten ihan paras tehdä sitten niin mikä itsestä tuntuu parhaalle, ei ole pakko kestää tuollaistakaan.

Mimmu kirjoitti...

Inhottavinta tässä koko jutussa on se, että äiti on tavallaan mun puolella, mutta säälii enoa ja samalla vähättelee sitä sen juomista. "Ei se osaa muutakaan tehdä." No vittu sillon opetellaan!!!

Ja tosiaan, en ajatellut enää kestää tuollaista. Ei siitä tuu kun paha mieli.

Tiina kirjoitti...

Mun piti kommentoida tähän jo aikasemmin, mutta näköjään se unohtui.
Hmm, niin... Tuohon että soittaa äidillesi ja kyselee että oletko ostanut jotain kallista. (Silmien pyörittelyä tähän väliin). Ei sitten tullut mieleen soittaa sulle ja kysyä, että tiedätkö mitä niille rahoille tapahtui!?
Blaah, ei tommosia kannata hyysätä kun ei tule kuin paha mieli.

Mimmu kirjoitti...

Ei sillä oo tullu koskaan mieleen multa suoraan kysyä. Pitää ilmeisesti ihan lapsena vielä.

Silloin kun se mua varkaaks kuvitteli, niin mies sanoi sille muutaman valitun sanan ja silloinkin eno soitti mun äidille ja sano kuinka Mimmun mies puhuu rumasti sille. Pitää mun äitiä äitinään...