Time goes by...

Kyllä mä hengissä olen, vaikkei sitä aina uskoisi. Tuo viimeksi ollut tautini nimittäin pääsi viehkeään kahdeksan viikon ikään ennen poistumistaan, antibioottikuurin jälkeisenä tuli aivan tajuton nokkosihottuma ja yskä sai vatsalihakset (joo, on mulla ne) huutamaan hoosiannaa. Kaksi viikkoa ehdin olla terveenä ja nyt viime viikonloppuna se iski taas. Mulle tuli aivan tajuton kurkkukipu, maanantaina lähti taas äänikin ja eilen pääsin käymään lääkärissä, kun mies huomasi kurkussa valkoista peitettä. Angiinaepäilyllä sinne menin ja takaisin tulin kolmen päivän akuutti ylähengitystie infektio saikkulapun ja korvatulehdusantibioottireseptin kanssa. Täällä on liikkeellä kurkkutautia, jossa on vastaavat oireet kuin angiinassakin, mutta sitä se ei ole eikä siihen auta antibiootit. Eli tässä nyt sitten kotona köllötellään, katsellaan nouseeko kuume tänään ja huomenna sitten mietiskelläänkin, että pitääkö hakea vielä perjantaikin saikkua. Ainakin nyt kurkku ei antaisi myöden puhumista eli todennäköisesti kohti työterveyshuoltoa taas perjantaina.
On tää ihanaa olla töissä, varsinkin kun joutuu käymään parissa eri päiväkodissa ja perheessä. Tuntuu, ettei pääse mihinkään kehittämään vastustuskykyä.

Jotenkaan ei ole oikein, että sitten lapsuuden korvatulehduskierteen, mulla ei ole ollut kertaakaan seiskaluokan jälkeen antibioottikuuria ja nyt reilu kuukauden sisään toinen menossa...

Toiseksi viimeinen päivä

Antibioottikuuria nimittäin. Flunssa on edelleen jonkinlaisena, yskittääkin ja äänikin saattaa lähteä edelleen eli hirveästi ei ole apua ollut. Ehkä ei enää niin hankala hengittää kuin viime viikolla, mutta on paremminkin mennyt. Ja nyt olen huomannut uuden "hauskan" sivuoireen, nimittäin ihottuman. Miksi ihmeessä mun pitää saada melkeinpä joka lääkkeestä jokin haittavaikutus ja vieläpä kasvoihin!?! Toivotaan, että menee ohi kuurin loputtua. Eikö tää mun sairastelu jo voisi loppua. Kuukausi alkaa tulemaan jo täyteen.

***

Tulipas mieleen sellainen asia kuin kirjoitusvirheet. Luulisi, että esimerkiksi Jim-kanavalla luettaisiin mainoksiltapalaamistekstit pariin kertaan. Siellä nimittäin niiden tietojen mukaan pyörii ohjelma nimeltään likaiset tyät...

Lääkettä

Tänään aamulla se äänen katoaminen jatkui, soitin ajan lääkärille. Sain elämäni ensimmäisen diagnoosin poskiontelotulehduksesta eli nyt sitten ollaankin seuraava viikko antibioottikuurilla.

Kivaa ja ei. Kivaa on se, että nyt ainakin tiedetään syy kaikkeen tähän tukkoisuuteen ja lääkkeet mitä todennäköisemmin helpottavat oloa. Ei niin kivaa on se, että melko varmasti maha ei tule pitämään antibioottikuurista. Pitää muistaa ottaa maitohappobakteeria tässä samalla.

Ja kyllä, nämä ovat turhia tietoja, joita ilman voisit lukijani elää.

Sairautta

Mä olen edelleenkin sairaana, töissä tosin olen ollut jo viikon verran parin saikkupäivän jälkeen. Eilen ja tänään illalla multa lähti ääni melkein kokonaan, pyöräillessä kuulostan lähinnä keuhkoahtaumatautiselta yskiessäni ja muutenkin yskin niin, että oksennus ei ole kaukana. Silti työterveydentäti sanoi, että odota ensi viikkoon, jos siihen mennessä ei ole parantumaan päin, niin käy kuunteluttamassa keuhkot. Eli tässä sitä mietitään, pitäisikö huomenna soitella päivystykseen vai onko tämä vain jotain ylireagointia ja kuumeettoman keuhkokuumeen pelkoa.

Mä en ala! Ottakaa joku muu tämä sairaus multa, halvalla lähtisi.

Myötätuntoa

En yhtään ihmettele, miksi vauvat ovat rokotuksen jälkeen kärttyisiä. Olen minäkin. Eilen "sain" tetanus-rokotteen ja tänään ei toinen käsi nouse kunnolla. Hieman on kipeä :(

Kolme ja nolla

Tämä kuu on se pelätty, jolloin ikäni ei enää ala kakkosella. Onneksi aikaa on vielä loppukuulle, mutta silti.
Tänään käydessäni työterveydessä, sain sen vajaan tunnin aikana kuulla olevani nuori ja vanha. Kumpaa sitä sitten oikein on? Osaako joku sanoa?

Ainaisesti?

Mä olen toista kertaa kuukauden sisällä flunssassa. Tosin nyt jo parantumassa, mutta flunssassa edelleen. Eikö tää vois jo tälle syksylle riittää? Mulla on kurkku ja pallea aivan tajuttoman kipeät tästä jatkuvasta yskimisestä, joka on kestänyt jo varmaan kaksi viikkoa ja nenänaluskin kuoriutuu melko kipeästi.

Tautihan alkoi vielä niinkin hyvään ajankohtaan kuin viime lauantaina, päivänä jona oltiin miehen ja sen lasten kanssa pohjoisessa tapaamassa miehen sukulaisia, joita en ollut koskaan nähnyt. Siinä sitten kiva kätellä ja koettaa olla sosiaalinen, kun olo oli mitä surkein, yskitti ja nenä vuoti.
Reissusta selvittiin hengissä ja päästiinpä sunnuntaina vielä käymään Haaparannan Ikeassakin. Haaparanta oli muuttunut melkoisesti sitten viime näkemän, josta tosin oli aikaakin jo varmaan 20 vuotta.

Pakko sen verran vieä kertoa, että miehellä on varsin teräsmummot. Toinen on iältään 76, ajaa autoa ja vieläpä melko vauhdikkaasti. Ei mitenkään mummotyyliin. Saattaa puhua puhelimessakin ajaessaan eikä silti ole mitenkään uhkana muulle liikenteelle taikka tyhmille poroille, jotka ei vaan tajua väistää tieltä. Toinen onkin sitten jo melkein 10 vuotta vanhempi, mutta asustaa omakotitalossa yksin ja voi vallan mainiosti. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen, sillä omat mummoni ovat olleet kuolleena jo useampia vuosia, toinen peräti 24 vuotta.

Ikuista väsyä ja muuta marmatusta

Mulla on sellainen tunne, että en ole nukunut reilu kahteen viikkoon yksiäkään täysiä yöunia. Jatkuvasti olen väsynyt eikä tuota väsymystä helpota yhtään se, että teen joka arkipäivä töitä yli 8.5 tuntia. Ja tuo työhän ei ole mitään kevyttä toimistohommaa. Ja kaiken hyvän päälle mulla on vielä flunssa. Allergialääkkeiden avulla tässä mennään.

Sain tänään varattua jopa tänne Ouluun vaihteeksi hammaslääkäriajankin. Se hammasshow ei nimittäin ole ihan vielä ohi. Yksi paikkaus on jopa lohjennutkin tässä kesän aikana, joten sitäkin on korjailtava muutaman vanhan paikan lisäksi. Kallein juttu tulee olemaan purentakisko, mutta toivottavasti sen avulla pääsisin niskajumeista eroon.

***

Mä olen huomannut jännän seikan viime aikoina. Miehen vanhempi lapsi on muuttunut jollakin tavalla todella raivostuttavaksi. En sitten osaa sanoa, että onko vaan mua kohtaan vaiko kaikkia muitakin. Ehkäpä se on tuo esiteini-ikä ja tietty asenne naisia kohtaan, joka juontaa juurensa ko. lasten väleistä äitiään kohtaan. Äiti lahjoo lapsia, nämä saavat tehdä melkeinpä mitä haluavat kotonansa. Keksejä ja karkkia siellä syödää harvasen päivä, samoin pleikkari-/tietokonepelejä saatetaan pelata monen monta tuntia putkeen. Ei oikein toimi ei.
Mutta onneksi toinen lapsista on ainakin vielä aivan siedettävä, vaikkakin aivan liian tuulella käyvä sekin.

Jumittamista

Viikonloppuna tuli istuttua autossa aivan liikaa, kannettua tavaroita aivan liikaa, noustua portaita aivan liikaa ja nukuttua aivan liian vähän. Mulla on edelleenkin reidet hieman kipeät portaiden ramppaamisesta ja yleensäkin tuosta muuttohommasta käsivarsista puhumattakaan. Toistaalta, oonhan mä tässä nyt monta päivää kanniskellu ties mitä milloinkin.

Työ alkaa jo tuntumaan kivalle, ei mitenkään ahdistavaa. Ainoastaan päivät jolloin olen päiväkodissa, eivät ole niin kivoja. Mutta toivottavasti niitä on vähemmissä määrin.

Väsy

Mä olen aivan poikki. Univelkaa kertynyt koko viikko, oudokseltaan työnnellyt joka päivä pariin otteeseen rattaita, joissa on kyydissä 1-3 lasta, nostellut muksuja pitkin päivää, istunut työpäivän aikana ehkä kaksi kertaa/päivä maksimissaan 10 min. Miten ihmeessä sitä jaksaa huomenna ajaa 500 km ja kantaa huonekaluja ja muita muuttoon liittyvää?

Mä vaan kysyn.

Voisiko joku tulla ilmaiseksi hoitamaan ton muuton? Mä kyllä tykkään sitten jo laitella niitä tavaroita uudessa asunnossa paikoilleen.