Ainaisesti?

Mä olen toista kertaa kuukauden sisällä flunssassa. Tosin nyt jo parantumassa, mutta flunssassa edelleen. Eikö tää vois jo tälle syksylle riittää? Mulla on kurkku ja pallea aivan tajuttoman kipeät tästä jatkuvasta yskimisestä, joka on kestänyt jo varmaan kaksi viikkoa ja nenänaluskin kuoriutuu melko kipeästi.

Tautihan alkoi vielä niinkin hyvään ajankohtaan kuin viime lauantaina, päivänä jona oltiin miehen ja sen lasten kanssa pohjoisessa tapaamassa miehen sukulaisia, joita en ollut koskaan nähnyt. Siinä sitten kiva kätellä ja koettaa olla sosiaalinen, kun olo oli mitä surkein, yskitti ja nenä vuoti.
Reissusta selvittiin hengissä ja päästiinpä sunnuntaina vielä käymään Haaparannan Ikeassakin. Haaparanta oli muuttunut melkoisesti sitten viime näkemän, josta tosin oli aikaakin jo varmaan 20 vuotta.

Pakko sen verran vieä kertoa, että miehellä on varsin teräsmummot. Toinen on iältään 76, ajaa autoa ja vieläpä melko vauhdikkaasti. Ei mitenkään mummotyyliin. Saattaa puhua puhelimessakin ajaessaan eikä silti ole mitenkään uhkana muulle liikenteelle taikka tyhmille poroille, jotka ei vaan tajua väistää tieltä. Toinen onkin sitten jo melkein 10 vuotta vanhempi, mutta asustaa omakotitalossa yksin ja voi vallan mainiosti. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen, sillä omat mummoni ovat olleet kuolleena jo useampia vuosia, toinen peräti 24 vuotta.

Tunne, että jotain pahaa tapahtuu

En tiedä yhtään miksi, mutta sellainen mulla vaan nyt on. On tässä jo pidempään mennytkin kaikin puolin ihan tasaisesti. Ehkä se on vaan tottumusta siihen, että aina jossain vaiheessa joku asia kosahtaa, ennemmin tai myöhemmin. Ei sellaista saisi silti odottaa.

Kaveri tulee tänään tänne. Illalla kaupungille. Huomenna ilmeisesti shoppailemaan. Hyvä shoppailla, kun ei ole oikeasti yhtään rahaa. Eipä kyllä toissa päiväisen vaatehuoneinventaarion jälkeen tarvitsekkaan oikein mitään. Tämä mun toisessa kaupungissa asuva kaverini on huomattavasti innostuneempi tästä kyläilystä kuin mä. Onhan se kiva nähdä, mutta silti mua vähän ahdistaa. Tiedän hänen kyselevän asioita, joista en halua puhua. Pitää olla vaan kova ja sanoa, ettei halua puhua niistä.

Tämä toinen kaverini, jolla on ollut tapana asua täällä, on ilmeisesti suuttunut mulle. Laittoi viime viikolla sähköpostin, johon en vain saanut vastattua kuin vasta n. neljän päivän päästä. Nyt tuosta ihmisestä ei ole kuulunut yhtikäs mitään. Ehkä suuttui siitä, kun viime viikolla sanoin, että mulla on kaikkea muuta, ettei kannata sillä viikolla tulla ja nyt siinä sähköpostissa, minkä hänelle lähetin, en kutsunut kylään. Se koko sähköpostiviesti oli vain kaksi riviä pitkä. Toinen vaihtoehto on se, että hän on löytänyt tiensä tänne, mitä kyllä suuresti epäilen. Mutta jos on, niin terkkuja vaan! :)

Mutta joo, mä lähden tästä jatkamaan pyykkäystä. Imuroidakkin pitäisi ja pestä lattia ja siivota kissojen hiekkalaatikko ja ehkä tiskatakkin. Ja tottakai laittaa lakanat sänkyyn. On tässä taas tekemistä :)

Hauskaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti ei sada koko viikonloppua!

Kivoja päiviä

Tässä tullut taas parin päivän aikana tavattua paljon kavereita. Ja kaikki asuvat todella lähellä, mutta todella harvoin niitä tulee nähtyä. Toinen tänään näkemistäni kavereista on saanut muksun pari kuukautta sitten ja lisänä siellä oli heidän parin vuoden vanha poika. Lapset on kyllä kivoja, mutta mä en nyt ole kovin varma haluanko sittenkään omaa. Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Ehkä johtuu vaan, että elämäntilanne ei tällä hetkellä ois kovin ideaali lapselle.

Mies laittoi eilen pitkästä aikaa tekstiviestin, jossa kertoi, että on ikävä. Mä en ees muista, koska oisin viimeksi kuullut tuollaista. Tuli pieni itku sitten. Ei siis mitenkään pahassa mielessä, tuntui vaan hyvälle kuulla tuollaista. Kuulostaa pienelle asialle, mutta kuitenkin niin tunteita herättävä juttu.

Mulle on muuten taas iskeny jokin siivousinnostus. Mä tuossa äsken mietin, että pitäisköhän imuroida ja pestä lattia. Järki voitti kuitenkin. Tiistainahan mä just pesin lattiat (tosin kaveri käveli eilen kengät jalassa sisällä) ja eilen imuroin. Ikkunat kun sais vielä pestyä ja vaatehuoneen siivottua. Ne ei vaan nyt kiinnosta yhtään. Mä oon jopa tiskannut nyt kahtena päivänä peräkkäin ja ihan ilman mitään syytä! Ja meen kohta tiskaamaan taas!

Avautumista

Jos joku on jossain vaiheessa ihmetellyt, että koskas se Mimmu nyt muuttaa, niin saattaa olla, että ei koskaan. Tai siis mielelläni lähden tästä asunnosta pois vaikka heti, jos joku tarjoaa mulle Tampereelta 1h + tupak tai 2 h + kk edullisella vuokralla. Mielellään parvekkeen kanssa. Mutta siis miehen kanssa en nyt tähän hätään ilmeisesti ole muuttamassa. Sen luonteen tuntien ei tavallaan tullut älyttömän suurena yllätyksenä hänen avautuminen tässä parisen viikkoa sitten. Mies nauttii liikaa yksinolostaan. Häntä tavallaan pelottaa, että menettää osan vapauttaan, jos mä olisin siellä. Humalassa on viime aikoina korostanut sitä, että häntä ei kukaan määrää, hän päättää itse asioistaan. No siinäpä sitten päättää. En mä muutenkaan kyllä olisi hänen elämäänsä määrännyt. Ehdottanut tietenkin asioita, mutta kyllä aikuinen ihminen itse päätöksensä tekee.

En tiedä mitä hänen ja mun suhteen tulee jatkossa tapahtumaan, mutta nyt on pieni aikalisä. Siis ainakin muuton suhteen. Ei tuo tosin ole pyytänyt edes kyläilemäänkään sinne ja kun itse ehdotin silloin parisen viikkoa sitten ennen hänen avautumista, kysyi tuo miksi nyt jo. Mä en itse tiedä oikein mitä ajatella, tunteet ovat sekaisin. Välillä kun tarkkailee miehen puheita ja tekoja, niin tuntuu, että rakastaakokaan se aivan täysillä. Välittää musta, siitä olen varma ja pitääkin, mutta rakastamisesta en tiedä. Tietääkö tuo itsekkään kunnolla mitä rakkaus on. Jos tietää ja rakastaa, niin ei ainakaan tällä hetkellä osaa sitä osoittaa.

En kirjoittanut tätä todellakaan siksi, että saisin sääliviä kommentteja tai muuta. Kenenkään ei tarvitse sanoa "kyllä se siitä". Mulla ei ole paha olla, mä voin aivan hyvin. Mä olen vain hämmentynyt.

Juhannusmagiaa?

Alkuun musiikkia vaikka taustalle, sillä videossa ei tapahdu mitään.


 

JK soitti illalla. Sanoi kaipaavansa mun seuraa. Niitä hetkiä mitä meillä oli silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Kyllähän mäkin niitä kaipaan.

Tällaista tänään. Nyt tämä täti lähtee suihkuun ja kaupungille ystävää tapaamaan. Hauskaa sunnuntaipäivää kaikille, toivottavasti selvisitte Juhannuksesta ehjin nahoin. Eihän kukaan joutunut tilastoihin?

Maanantai

Nyt se on todistettu, että se siivous on vaarallista. Eilen mulla oli sormi kipeänä ja nyt on polvi. Perkele! Imuroin ja jotenkin onnistuin lyömään sen johonkin. Huomenna en siivoa, sen lupaan! Ja se eilinen sormikipu on nyt siirtynyt viereiseen sormeen. Don´t know why. 

Huomenna ohjelmassa ystävän tapaamista ja ensimmäinen allergialääkkeen otto. Eli tänään hain allergialääkkeet, katsotaan jos tämä tukkoisuus lähtisi. Pidetään peukkuja!

Apulantaa..

Viimeisellä rannalla

Nyt alkaa ainakin joltain osin se miesten PMS helpottamaan, ainakin tuolla JK:n suunnalla. Nyt tuo on jo ihan normaali mua kohtaan. Mitä nyt eilen illalla kun vihdoin suostui puhumaan, tiuski. Tänään onneksi tajusi pyytää anteeksi. Välillä mietin, onkohan tuo oikeasti tällä kertaa tosissaan mun suhteen. On tiettyjä asioita, mitkä puoltaa sitä muutosta, mutta voiko yksi tietty pieni juttu aiheuttaa sen kaiken paskan? Ja pääseekö siitä paskasta eroon? Voiko menetettyä luottamusta saada koskaan täysin takaisin? Voinko mä olla sen ihmisen kanssa onnellinen?

Tänään olen herännyt jo puoli kahdeksalta (hullu minä!). Ja se on paljon siihen nähden, että pyörin sängyssä vielä kolmen aikaan ja kuuntelin kun kissa maiskutti vieressä unissaan jotain. Jos olisi puhelin ollut lähempänä, olisin nauhoittanut maiskutusta, mutta katti olisi herännyt, jos olisin alkanut puhelinta kurkottelemaan. Olen jo tiskannut ja imuroinut. Kaupassa pitäis vielä käydä, mutta sinne menen vasta hetken kuluttua. Ei mikään kiire vielä.

Hassua miten auringolla on piristävä vaikutus. Paljon parempi mieli nyt kun aurinko paistaa. Ei kukaan jaksa olla ja möllöttää. Eilen kävin kaupungilla ja vaikka ilma ei mitenkään älyttömän lämmin ollut, niin ihmiset hymyilivät :)

Loppuun biisi, jota olen ala- yläasteen vaihteessa kuunnellut. Tulee muistoja mieleen. Hyviä muistoja.


Hauskaa torstaita ihmiset!

PMS?

Mikä ihme tällä viikolla on miehiä taas vaivannut, joitakin jo viikonloppuna. Eräs oudolla päällä taas oleva on JK. Eilen kun soitin, ei vastannut. Päivällä oltiin viestitelty jotain ja tuo oli siitä vetänyt herneen nenäänsä. Joskus illalla sitten laittoi viestin, jossa sanoi, että tää mun kanssa yhteydessä olo on taas koko ajan kinaamista, mutta hyvää yötä silti. No miksi olla yhteydessä jos on kinaamista. Siinä on vaan se, että mä en ole kinaa aiheuttanut. Koetan olla sovitteleva, koska en jaksa riidellä tai kinata.
Eli kai tää on sitä miesten PMSsää?


 

Mutta nyt suihkuun ja sitten ulos!

Hauskaa viikon keskiväliä ihmiset!

Su-su-su-su-sunnuntai

Kukahan on senkin keksinyt, että sunnuntait on aina näin pitkäveteisiä? Tänäänkään en ole saanut mitään aikaiseksi (tosin kahdet päiväunet nukuin). Tiskaaminen ei ole huvittanut, ulos ei viitsinyt lumisateen vuoksi mennä ja netissä on tullut roikuttua aivan liikaa. Ja kaikista huonointa on se, että huomenna on toinen samanlainen päivä tulossa! Kaksi sunnuntaita peräkkäin. Onneksi ensi viikolla on paljon kivaa suunniteltuna. Ystävien kanssa kahvittelua ja mönkään menneiden ihmissuhteiden ruotimista samaa kokeneen ystävän kanssa puolukkasiiderin voimalla.

Tänään olisi ollut aikaa tehdä Minhin tapaan kylpyhuoneen peilikaapin paljastus, mutta eihän sitä voi kuvata, kun kaikki purkit ja purnukat ovat kumossa ja tavarat ties missä altaan reunalla. Joten huomenna lupaan siivota sen, niin saatte pienen palasen kylpyhuoneesta. Tosin tiedä sitten kiinnostaako ketään ;) Vaikka ainakin mä voin tunnustaa, että tulee kylässä ollessa katsottua kylppärinkaappiin.

Puhuin tänään JK:n kanssa. Mies oli nyt selvinpäin ja kuulosti katuvalta. Oli alkanut tajuamaan tekonsa. Sanoi välittävänsä ja haluavansa edelleen olla mun kanssa. Muuttaa takaisin tähän kaupunkiin ja asua mun kanssa yhdessä. Kysyin vain häneltä, että miten voin unohtaa kaikki ne valheet. Anteeksi voin antaa, mutta unohtaminen on aivan eri asia. Mies oli hiljaa. Mietti pitkään, sanoi "niin kai se on, mutta aikahan parantaa." Niinhän se tekee, mutta parantaako se loukkauksesta aiheutuneet haavat takaisin ehjäksi ja sileäksi? Sellaiseksi mitä se oli ennen kaikkea tätä paskaa? En usko. Haluan nyt olla ilman häntä. Hän saa puolestani muuttaa takaisin tähän kaupunkiin, kyllähän täällä tilaa on. Ja voin edelleen olla hänen kanssa väleissä, mutta en muuta kuin ystävänä. Jos aidosti huomaan miehen muuttuvan ja uskon pystyväni myös unohtamaan, niin asiaa voidaan harkita. Mutta tiedän, että se ei tule tapahtumaan aivan heti, ei välttämättä koskaan. Haluan sitä ennen katsoa myös muut mahdollisuudet. Takertumisen aiheuttaa halu toistaa miellyttävä kokemus. Mutta nyt ei ole mitään syytä takertua. Viime aikoina niitä miellyttäviä kokemuksia on ollut harvemmin. JK:n luona ollessa kyllä, ei enää kun tulin takaisin omaan kotiin. Mies ei osaa elää etäsuhteessa.

Kuohariperjantai

Tänään on ohjelmassa kohtapuoliin kuoharin hakua Alkosta. Ajateltiin juhlistaa ihan vain hyvin mennyttä viikkoa pikkasen. Ei mitään sen kummempaa. Ehkä saunan voisi lämmittää ja pitsan hakea. Sopiipa tosi hyvin kuoharin kanssa yhteen :D

Jännä huomata miten paljon siistimpi ihminen olen täällä. Omassa kämpässäni en todellakaan tiskaa joka päivä tai imuroi kolmea kertaa viikossa. Täällä se tehdään. Joko minä tai JK. Kämppä on koko ajan sen näköinen, että kehtaisi kylään pyytää väkeä. En valita. :)

Eilen vähän kateltiin asuntoja. Aika heikolta näytti tilanne täällä suunnalla. Kun tuo vuokra ei kovin korkea saisi olla, niin se jo rajoittaa paljon. Ja JK:lla kun on vähän tietoa noista eri kaupunginosista, niin hänelle ei mikä tahansa sitten kelpaakkaan. Mutta eiköhän joku paikka jossain vaiheessa löydetä.

Mitäpä teille kuuluu? Vaikka olen kyllä blogeja selaillut, mutta kun ei niin säännöllisesti sitä tee, tuntuu, että jää jollain tapaa kuitenkin jälkeen.

Mutta ei mulla muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille!

Tiistai

Kiva kuulla, ettei mua ole unohdettu, vaikka täältä olenkin poissa. Edelleen olen JK:n luona ja saattaa tämä vierailua venyä pikkasen pidemmäksikin ;) Katsotaan nyt. Jotenkin hassua, kun viimeksi täällä ollessani viikon olon jälkeen oli jo sellainen tunne, että onpas täällä tullut oltua. Nyt tuntuu, että viikko on mennyt toisaalta todella nopeasti. On todella kotoisa tunne. En valita.

Mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut. Tuossa iltana muutamana ollaan keskusteltu muuttamisesta. Tähän asuntoon ei oikein kunnolla kaksi ihmistä mahdu ja muutenkin olisi kivempi muuttaa hieman lähemmäs keskustaa JK:n mielestä. Mulle käy kaikki. Eli on aikomuksena tämän kevään aikana saada asunto toisaalta. Ja hieman edullisemminkin ehkä. Yhteinen asunto.. :)

Kiitoksia oikein paljon kaikille, jotka ovat kukkia jakaneet. Olen todella otettu :)

Palataan taas asiaan jossain vaiheessa. En mene lupailemaan koska, mutta kommentit kyllä käyn katsomassa. Ja niistä tulee aina hyvä mieli. En ole teitäkään unohtanut!

Ongelmia

Mä en nyt halua kirjoittaa näistä miesongelmista siksi, että ihmiset saisivat sellaisen kuvan, että ompa tuolla tytöllä vientiä vaan siksi, että ne kuuluvat mun elämään. Aivan kuten sekin postaus, minkä poistin, mutta esim Wille tarkkana poikana oli nähnyt :)

Eli tänään tämä roikkujatyyppi soitti kolmisen kertaa. En vastannut kertaakaan. Sitten laittoi viestin, että mikä on ongelmana. En osannut suoraan sanoa kunnolla muuta kuin, että en halua nyt puhua, koska on muuta menossa. Todellisuudessakin oli, juttelin nimittäin JK:n kanssa. Lupasi soittaa huomenna uudelleen. Silloin sanon kyllä asioiden todellisen tilan.

Ja tämä juttu, minkä Wille ehti näkemään. Mitään hirveää hätää ei pitäisi kuitenkaan olla.

Tänään mua pyysi kahville vielä uusi tyyppi. Olen siis tavannut joskus aikaa sitten, mutta ei olla sen koomin nähty. Tilanteeni olen hänelle kyllä rehellisesti kertonut, että lisää ongelmia en miesten kanssa halua.

JK... Vetää edelleen puoleensa ja varmaan vielä kertaalleen katson tämän jutun. Mies kun on tosiaan muuttunut jonkin verran. Sen olen päättänyt. Mä en ala siihen, että pyöritän kahta eri tyyppiä niin kauan kun asun yksin. Ei musta ole siihen enkä sitä edes halua.

Joululahjadilemma

Mitä ihmettä sitä ostaisi joululahjaksi vanhemmille, vuoden nuoremmalle veljelle ja mahdollisesti veljen avovaimolle? Vanhemmille on ostettu jo kaikki mahdolliset löylynhenget yms vedenkeittimeen saakka. Joten jotain erilaista ja edullista saisi nyt luvan löytyä.
Veljen lahja on myös ongelma. Rahaa kun ei ole kovinkaan paljoa, niin jotain edullista olisi kiva saada. Viime jouluna ostin tuolle kaksi t-paitaa. Mulla on muuten melko hyvä maku miestenvaateasioissa, että jos joku tarvii shoppailuapua ;) Siis joku mies.


JK sanoi tajunneensa mitä menettää, jos päästää mut karkuun. Että mun laisia naisia ei vastaan tule kovinkaan montaa. Eilen puhuttiin asioista, mitkä pitää muuttaa, jotta tää alkaisi toimimaan. Ainakin nyt on mahdolliset suunnitelmat näyttäneet hyviltä. Pitää vaan taas alkaa viettämään aikaa yhdessä, jotta voisin luottaa uudelleen ja nähdä, että mies on todellakin muuttunut. Kihloihin tuo haluaisi mun kanssa.

Meemiä ja tunnustuksia ;)

Heti alkuun se meemi. Eli vastailkaapas. Henulta kävin tämän nyysimässä.

1) Mitä luulet, että teen työkseni (tai millä alalla)?

2) Minkävärinen tukka mulla on?

3) Entä silmät?

4) Miten asun?

5) Kuinka pitkä olen?

6) Tyylini on?

7) Yksi perusluonteenpiirre?

Jos muuten teet meemin, jätä viestiä.

Tiistai

Että mä vihaan toimistoissa käyntiä. Tänään oli ohjelmassa työvoimatoimisto sekä Kela. Kumpaankaan ei kovin kauaa onneks tarvinnut tällä erää jonottaa. Joskus Kelassa saa jonottaa puolikin tuntia, vaikkei siellä ole oikeastaan asiakkaitakaan. Mutta onpa sekin nyt sitten taas hoidettu joksikin aikaa. Ei tarvi siitä välittää.

Kaveria näin eilen iltasella vielä. Se odottaa ensimmäistä mukeloaan. Ihan kiva, että kertoo asioista, mutta mua ei nyt välttämättä joka näkemiskerralla kiinnosta koko aikaa puhua pahoinvoinnista, vuodosta ja muista oireista. Eikö raskaana olevilla mahdu päähän mitään muuta? Kyllä toiselle kaverilleni vaan mahtui. Hänen kanssaan en muista puhuneeni raskaudesta kovinkaan paljoa, vaikka paljon asioista puhutaankin.

Ja lopuksi vielä avautuminen miesasioista. JK on jotenkin se mun heikkolenkki. Siihen olen edelleen jollain tapaa lääpälläni, tosin sen verran vähän, että voin ja mahdollisesti uskallan tehdä muutakin.

Sunnuntai

Taas ollaan sunnuntaissa. Tää viikko meni nopeaan vaikka olis kyllä saanu mennä nopeamminkin tämä loppuviikko. Se eräskaveri oli täällä keskiviikosta lähtien. Alkoi jo jossain vaiheessa tympäisemään sen täällä olo todella paljon. Miten sen asian sanoo nätisti, ettei toinen vaan mitenkään kiinnosta. Mä olen tosi huono siinä.

Huomenna pitäisi mennä joululahjaostoksille. Äiti tulee mukaan, niin saa jotain itellekin ostatettua ;)

Mutta nyt pakko mennä vaihtamaan lakanat. Ei halua noissa nukkua ensi yötä ja sitten suihkun kautta sohvalle.

Sekaista

Ei siis mun kämpässä vaan pään sisällä. Ehkäpä JK:n vuoksi. Onhan se JK vieläkin tavallaan kuvioissa, mutta silti niin erilailla nyt. Nyt olen ajatellut, että onkokaan meillä mahdollisuutta johonkin vähän vakavampaan..

Sunnuntai

Hyvää huomenta ihmiset! Tulin tuossa vajaa tunti sitten vasta kotiin. Eilen illalla seitsemän aikaan lähdin matkaan. Oli ihan kivaa, leffoja tuli katottua ja syötyä hyvin. Baariin ei tällä kertaa tullut lähdettyä.
Unet jäi viime yönä noin kolmeen tuntiin, voisi mennä peiton alle tästä suihkun kautta. Tosin kaveri lupasi tulla kyläilemään tänään eikä ole mitään tarjottavaa. Kauppaan en jaksa lähteä, joten pakko kai leipoa, jollen pyydä kaveria itseään tuomaan kastettavat ;)

Hierojaa olisin edelleen vailla, selkä alkaa olemaan todella jumissa. Pitäisi varmaan jumpata, mutta taitaa jäädä tältä päivältä väliin.

Sunnuntai

Iltapäivää ihmiset! Miten meni viikonloppu? Onko krapulaa vai levännyt olo? Itse olen todella levännyt. Eilinen meni oleillessa ja pakkassäästä nauttiessa. Joulukortteja varten etsin ideoita ja jotain kivaa löysinkin. Pitää vaan käydä tarvikkeet hankkimassa. Joulu ei ala muuten, jollei itse askartele kortteja :)

JK repäs. Soitti eilen, sanoi, että on ikävä yms. On mullakin, sen myönnän. Pyysi edelleen anteeksi tekojaan ja sanoi ymmärtävänsä miltä musta tuntuu. Tänään sama juttu. Sanoin sille, että en sitä näe mahdottomana, että oltaisiin vielä joku päivä yhdessä, mutta nyt sen pitää hoitaa ensin itsensä kuntoon. Muuten se ei tule onnistumaan.

Perstai

Pitäisköhän hankkia elämä, kun tähän aikaan olen kotona ja koneella perstaina? Njääh, mitäpä suotta. Tuskin sitä elämää löytyis vaikka tuolla kaupungilla pyörisinkin.

Tänään sain sitten vihdoista viimein pyykit pestyä. Eilen oli naapurin täti koko päivän pesutuvassa, niin sinne sit päässy. Puhtaan pyykin tuoksu on kyllä jotain mukavaa. Ja kun vielä kaiken lisäks kämppäkin on suht siisti, niin mikäpäs ollessa.
 

Hyvää perjantaita kaikille!