Se olisi huomenna viimeinen koulupäivä hetkeen. Ensi lukuvuoden olen siis perhevapaalla, jollen sitten keväällä keksi alkaa suorittamaan joitakin satunnaisia kursseja, mikäli pieni ihminen vain antaa myötä.
Toisaalta sääli hylätä tuttu ja turvallinen opiskeluporukka, mutta toisaalta, en tule isohkoa osaa niistä ihmisistä kaipaamaan. Niin erilaisia ihmisiä kuin minä. Ja mähän tunnetusti vihaan ihmisiä.
Ja sitten muuta. Mä kuvittelin olevani se, johon hormonit eivät vaikuta, ainakaan pahasti. Väärässäpä olin. Tässä olen viikon verran tuskaillut miehen ärsyttävyyden kanssa. Miksei tuo vaan osaa olla!?!?! Ärsyttää mua tahallaan ja on hankala. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Mua kohtaan tehdään suurta vääryyttä. Ja oikeastihan tää kaikki johtuu vaan mun tän hetkisestä aivojen hukassa olemisesta. Raskausaivot on todellakin täysin eri asia kuin ne omat, normaalit aivot.
Mutta se alkaisi olla kohta kesä eli ihmisen paras aika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti