Kukahan on senkin keksinyt, että sunnuntait on aina näin pitkäveteisiä? Tänäänkään en ole saanut mitään aikaiseksi (tosin kahdet päiväunet nukuin). Tiskaaminen ei ole huvittanut, ulos ei viitsinyt lumisateen vuoksi mennä ja netissä on tullut roikuttua aivan liikaa. Ja kaikista huonointa on se, että huomenna on toinen samanlainen päivä tulossa! Kaksi sunnuntaita peräkkäin. Onneksi ensi viikolla on paljon kivaa suunniteltuna. Ystävien kanssa kahvittelua ja mönkään menneiden ihmissuhteiden ruotimista samaa kokeneen ystävän kanssa puolukkasiiderin voimalla.
Tänään olisi ollut aikaa tehdä Minhin tapaan kylpyhuoneen peilikaapin paljastus, mutta eihän sitä voi kuvata, kun kaikki purkit ja purnukat ovat kumossa ja tavarat ties missä altaan reunalla. Joten huomenna lupaan siivota sen, niin saatte pienen palasen kylpyhuoneesta. Tosin tiedä sitten kiinnostaako ketään ;) Vaikka ainakin mä voin tunnustaa, että tulee kylässä ollessa katsottua kylppärinkaappiin.
Puhuin tänään JK:n kanssa. Mies oli nyt selvinpäin ja kuulosti katuvalta. Oli alkanut tajuamaan tekonsa. Sanoi välittävänsä ja haluavansa edelleen olla mun kanssa. Muuttaa takaisin tähän kaupunkiin ja asua mun kanssa yhdessä. Kysyin vain häneltä, että miten voin unohtaa kaikki ne valheet. Anteeksi voin antaa, mutta unohtaminen on aivan eri asia. Mies oli hiljaa. Mietti pitkään, sanoi "niin kai se on, mutta aikahan parantaa." Niinhän se tekee, mutta parantaako se loukkauksesta aiheutuneet haavat takaisin ehjäksi ja sileäksi? Sellaiseksi mitä se oli ennen kaikkea tätä paskaa? En usko. Haluan nyt olla ilman häntä. Hän saa puolestani muuttaa takaisin tähän kaupunkiin, kyllähän täällä tilaa on. Ja voin edelleen olla hänen kanssa väleissä, mutta en muuta kuin ystävänä. Jos aidosti huomaan miehen muuttuvan ja uskon pystyväni myös unohtamaan, niin asiaa voidaan harkita. Mutta tiedän, että se ei tule tapahtumaan aivan heti, ei välttämättä koskaan. Haluan sitä ennen katsoa myös muut mahdollisuudet. Takertumisen aiheuttaa halu toistaa miellyttävä kokemus. Mutta nyt ei ole mitään syytä takertua. Viime aikoina niitä miellyttäviä kokemuksia on ollut harvemmin. JK:n luona ollessa kyllä, ei enää kun tulin takaisin omaan kotiin. Mies ei osaa elää etäsuhteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti