Tulipas vastaan tänään todella mukava bussikuski. Yleensähän nuo ovat täällä Tampereen suunnalla naama norsun sillä ja hyvä jos mitään sanovat. Tämäpä tervehti iloisesti, heitti jotain small talkkia kun maksoin ja vielä lippua antaessaan pyysi sanomaan puhelimessa olevalle ihmiselle myös terveisiä (olin siis puhelimessa kun menin bussiin, mutta sanoin hänelle, että odota kun maksan). Tuosta tuli hyvä mieli hetkeksi aikaa, kun kerrankin bussikuski on ihminen. Sen verran kohtelias tosiaan itsekkin olin, etten jatkanut puhelimessa puhumista kun asioin kuljettajan kanssa. Eli hyvä minä!
On se muuten jännä paikka tuo Facebook, olen löytänyt sieltä muutamia blogituttuja. Tuossa aloin miettimään, että onko se kuinka "oikein" lisätä blogituttuja sinne? Siis omiksi ystävikseen? Muutaman kanssa olen niin tehnyt eikä nuo näytä ihan hirveän pahakseen pistäneen.
Huomaa jutuntasosta, että kohta taitaa olla nukkumaanmenon aika. Herätys aamulla kello 7 ja sitten taas hoitamaan asioita ah niin ihanaan (NOT!) virastoon. Mutta tämä tyttö oikasee itsensä ja näkee kauniita unia. Hyvää yötä!
Ai niin, se viikonlopun kakkaa-niskaan -juttu on nyt sitten tavallaan sovittu. Siis erään asianomaisen kanssa. Luvattiin unohtaa koko episodi ja tehdä jotain, ettei niin enää tapahdu.
2 kommenttia:
Mullakin on naamakirjassa pari alunperin netti-/blogituttua, jotka kyllä tunnen ihan livenäkin tätä nykyä. Ei kait siin mitään pahaa oo, ainakaan mun mielest, jokainen tyylillään.
Kyllähän sinne passaa ystäväksi pyytää. Eihän kenenkään ole pakko suostua jos ei halua. Minun päivääni se vaan piristää aina kun joku minua ystäväksi pyytää.
Lähetä kommentti