Kuukausikin pääsi vaihtumaan. Nyt olen taas täällä kotosalla ja täällä on kylmä :( Kävin kävelemässä lumisateessa ja melkein menetin hermoni siihen liukkauteen ja kasvoille osuvaan lumeen + vastaantuleviin ihmisiin, jotka eivät vahingossakaan voineet väistää. Ärsyttäviä!
On pikkaisen ikävä JK:n luo ja niin silläkin on kuulemma ikävä mun seuraa. Sanoi, että nyt vasta tajuaa kuinka yksinäinen sitä onkaan. Kaippa sitä vaan niin tottuu parissa kuukaudessa siihen toisen olemassa oloon, että sitä todellakin kaipaa, kun onkin yksin. Ei kuulemma ollut kertaakaan tullut sellainen tunne, että haluaisi olla yksin. Mä myönnän, että mä välillä nautin siitä omassa rauhassa olemisesta, mutta vain pienen hetken. Sitten iski taas se tylsyys.
Nyt taitaa olla päiväunien aika, sillä yöunet jäivät taas vähän vähiin omituisten unien vuoksi. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti