Kyllä mä hengissä olen, vaikkei sitä aina uskoisi. Tuo viimeksi ollut tautini nimittäin pääsi viehkeään kahdeksan viikon ikään ennen poistumistaan, antibioottikuurin jälkeisenä tuli aivan tajuton nokkosihottuma ja yskä sai vatsalihakset (joo, on mulla ne) huutamaan hoosiannaa. Kaksi viikkoa ehdin olla terveenä ja nyt viime viikonloppuna se iski taas. Mulle tuli aivan tajuton kurkkukipu, maanantaina lähti taas äänikin ja eilen pääsin käymään lääkärissä, kun mies huomasi kurkussa valkoista peitettä. Angiinaepäilyllä sinne menin ja takaisin tulin kolmen päivän akuutti ylähengitystie infektio saikkulapun ja korvatulehdusantibioottireseptin kanssa. Täällä on liikkeellä kurkkutautia, jossa on vastaavat oireet kuin angiinassakin, mutta sitä se ei ole eikä siihen auta antibiootit. Eli tässä nyt sitten kotona köllötellään, katsellaan nouseeko kuume tänään ja huomenna sitten mietiskelläänkin, että pitääkö hakea vielä perjantaikin saikkua. Ainakin nyt kurkku ei antaisi myöden puhumista eli todennäköisesti kohti työterveyshuoltoa taas perjantaina.
On tää ihanaa olla töissä, varsinkin kun joutuu käymään parissa eri päiväkodissa ja perheessä. Tuntuu, ettei pääse mihinkään kehittämään vastustuskykyä.
Jotenkaan ei ole oikein, että sitten lapsuuden korvatulehduskierteen, mulla ei ole ollut kertaakaan seiskaluokan jälkeen antibioottikuuria ja nyt reilu kuukauden sisään toinen menossa...
