Koulua ja vähän muutakin

Se olisi huomenna viimeinen koulupäivä hetkeen. Ensi lukuvuoden olen siis perhevapaalla, jollen sitten keväällä keksi alkaa suorittamaan joitakin satunnaisia kursseja, mikäli pieni ihminen vain antaa myötä.

Toisaalta sääli hylätä tuttu ja turvallinen opiskeluporukka, mutta toisaalta, en tule isohkoa osaa niistä ihmisistä kaipaamaan. Niin erilaisia ihmisiä kuin minä. Ja mähän tunnetusti vihaan ihmisiä.

Ja sitten muuta. Mä kuvittelin olevani se, johon hormonit eivät vaikuta, ainakaan pahasti. Väärässäpä olin. Tässä olen viikon verran tuskaillut miehen ärsyttävyyden kanssa. Miksei tuo vaan osaa olla!?!?! Ärsyttää mua tahallaan ja on hankala. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Mua kohtaan tehdään suurta vääryyttä. Ja oikeastihan tää kaikki johtuu vaan mun tän hetkisestä aivojen hukassa olemisesta. Raskausaivot on todellakin täysin eri asia kuin ne omat, normaalit aivot.

Mutta se alkaisi olla kohta kesä eli ihmisen paras aika!

Ahdistus!

Viime viikolla se iski. Nimittäin se tieto siitä, että tuo mahassa potkiva tyyppi pitää saada loppukesästä uloskin ja sen jälkeen mikään ei sitten olekaan enää ennallaan. Ja tämän ahdistuksen laukaisi itseasiassa se, että nyt on tullut tässä kuussa hankittua minitypille vaatteita ja tavaroita.

Okei, ne vaatteet on ihan kivoja ja söpöjäkin. Varsinkin ne ihan vastasyntyneen kokoiset. Mutta mistä ihmeestä sitä ihminen voi tietää kuinka paljon mitäkin tarvitsee ja minkälaista? Onhan mulla siis ajatus asiasta, mutta silti.

Pinnasänky on ollut koottuna jo jonkin aikaa makkarissa vaikka yritin miestä toppuutella sen kasaamisen suhteen. Mutta ei, tuo halusi sen kokonaiseksi. Noh, on siinä se hyvä puoli, että sinne voi kasata sitten tätä kaikkea muuta sälää. Tosin en sitten tiiä minne se vauva saadaan mahtumaan?

Tänään sitten mennäänkin ahdistumaan vaunuostoksille. Onneksi vaihtoehtoja ei ole kuin yhdet, sillä päädyin hankkimaan käytetyt vaunut. En yhden lapsen vuoksi aio maksaa tuhatta euroa vaunuista. Eikä mulla sellaisia summia kyllä olisikaan. Jospa nuo nyt olisivat riittävän hyvät. Nimittäin mun silmää särkee sellaiset perusvaunut, kaikki tietää? Ei, mä en sellaisia halua. Ja muutama muukin kriteeri mulla tietty oli, mm. autoon mahtuminen kasattuna sekä turvakaukalon kiinnitysmahdolisuus.

Ei ole helppoa tää elämä! Jo se, että tietää sen muuttuvan lopullisesti tuossa muutaman kuukauden sisään, niin pitäisi osata vielä ostella vaikka ja minkälaista sälää.

Äitiyspakkauksen hakeminen ja avaaminen eilen sai tän asian tuntumaan vielä pikkasen enemmän todelliselta. Eli jos kaikki menee hyvin, niin näköjään musta tulee lapsellinen ihminen.