tiistai 28. syyskuuta 2010

Ainaisesti?

Mä olen toista kertaa kuukauden sisällä flunssassa. Tosin nyt jo parantumassa, mutta flunssassa edelleen. Eikö tää vois jo tälle syksylle riittää? Mulla on kurkku ja pallea aivan tajuttoman kipeät tästä jatkuvasta yskimisestä, joka on kestänyt jo varmaan kaksi viikkoa ja nenänaluskin kuoriutuu melko kipeästi.

Tautihan alkoi vielä niinkin hyvään ajankohtaan kuin viime lauantaina, päivänä jona oltiin miehen ja sen lasten kanssa pohjoisessa tapaamassa miehen sukulaisia, joita en ollut koskaan nähnyt. Siinä sitten kiva kätellä ja koettaa olla sosiaalinen, kun olo oli mitä surkein, yskitti ja nenä vuoti.
Reissusta selvittiin hengissä ja päästiinpä sunnuntaina vielä käymään Haaparannan Ikeassakin. Haaparanta oli muuttunut melkoisesti sitten viime näkemän, josta tosin oli aikaakin jo varmaan 20 vuotta.

Pakko sen verran vieä kertoa, että miehellä on varsin teräsmummot. Toinen on iältään 76, ajaa autoa ja vieläpä melko vauhdikkaasti. Ei mitenkään mummotyyliin. Saattaa puhua puhelimessakin ajaessaan eikä silti ole mitenkään uhkana muulle liikenteelle taikka tyhmille poroille, jotka ei vaan tajua väistää tieltä. Toinen onkin sitten jo melkein 10 vuotta vanhempi, mutta asustaa omakotitalossa yksin ja voi vallan mainiosti. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen, sillä omat mummoni ovat olleet kuolleena jo useampia vuosia, toinen peräti 24 vuotta.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Ikuista väsyä ja muuta marmatusta

Mulla on sellainen tunne, että en ole nukunut reilu kahteen viikkoon yksiäkään täysiä yöunia. Jatkuvasti olen väsynyt eikä tuota väsymystä helpota yhtään se, että teen joka arkipäivä töitä yli 8.5 tuntia. Ja tuo työhän ei ole mitään kevyttä toimistohommaa. Ja kaiken hyvän päälle mulla on vielä flunssa. Allergialääkkeiden avulla tässä mennään.

Sain tänään varattua jopa tänne Ouluun vaihteeksi hammaslääkäriajankin. Se hammasshow ei nimittäin ole ihan vielä ohi. Yksi paikkaus on jopa lohjennutkin tässä kesän aikana, joten sitäkin on korjailtava muutaman vanhan paikan lisäksi. Kallein juttu tulee olemaan purentakisko, mutta toivottavasti sen avulla pääsisin niskajumeista eroon.

***

Mä olen huomannut jännän seikan viime aikoina. Miehen vanhempi lapsi on muuttunut jollakin tavalla todella raivostuttavaksi. En sitten osaa sanoa, että onko vaan mua kohtaan vaiko kaikkia muitakin. Ehkäpä se on tuo esiteini-ikä ja tietty asenne naisia kohtaan, joka juontaa juurensa ko. lasten väleistä äitiään kohtaan. Äiti lahjoo lapsia, nämä saavat tehdä melkeinpä mitä haluavat kotonansa. Keksejä ja karkkia siellä syödää harvasen päivä, samoin pleikkari-/tietokonepelejä saatetaan pelata monen monta tuntia putkeen. Ei oikein toimi ei.
Mutta onneksi toinen lapsista on ainakin vielä aivan siedettävä, vaikkakin aivan liian tuulella käyvä sekin.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Jumittamista

Viikonloppuna tuli istuttua autossa aivan liikaa, kannettua tavaroita aivan liikaa, noustua portaita aivan liikaa ja nukuttua aivan liian vähän. Mulla on edelleenkin reidet hieman kipeät portaiden ramppaamisesta ja yleensäkin tuosta muuttohommasta käsivarsista puhumattakaan. Toistaalta, oonhan mä tässä nyt monta päivää kanniskellu ties mitä milloinkin.

Työ alkaa jo tuntumaan kivalle, ei mitenkään ahdistavaa. Ainoastaan päivät jolloin olen päiväkodissa, eivät ole niin kivoja. Mutta toivottavasti niitä on vähemmissä määrin.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Väsy

Mä olen aivan poikki. Univelkaa kertynyt koko viikko, oudokseltaan työnnellyt joka päivä pariin otteeseen rattaita, joissa on kyydissä 1-3 lasta, nostellut muksuja pitkin päivää, istunut työpäivän aikana ehkä kaksi kertaa/päivä maksimissaan 10 min. Miten ihmeessä sitä jaksaa huomenna ajaa 500 km ja kantaa huonekaluja ja muita muuttoon liittyvää?

Mä vaan kysyn.

Voisiko joku tulla ilmaiseksi hoitamaan ton muuton? Mä kyllä tykkään sitten jo laitella niitä tavaroita uudessa asunnossa paikoilleen.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Oulussa

Täällä sitä on oltu töissäkin jo kolme päivää. Kaksi ensimmäistä oli jotain aivan kamalaa. Pariin kertaan mietin puistonlaidalla seistessäni, että mitä ihmettä sitä on menty tekemään. Tänään sitten taas oli todella kiva päivä. Hermot ei menny kertaakaan. Eli eiköhän tätä kestä työsopimuksen loppuun saakka, ainakin näin alkuunsa. :)

Uuden asunnon avaimetkin hain tänään. Edellinen asukas on viitsinyt jopa vahata lattian, niin puhdasta ja kiiltävää siellä oli. Lauantaina olisikin sitten vuorossa kiireinen vuorokausi. 24 tunnin aikana olisi tarkoitus ajaa Oulusta Tampereelle, pakata tavarat vanhasta asunnosta autoon, ajaa takaisin, nukkua tunti pari, purkaa kuorma ja palauttaa auto. Veikkaan, että ensi viikolla ollaan jumissa ja pahasti. Onneksi on lihasrelaksantit.