Talven inho

Asia, jota kylmyyden lisäksi vihaan talvessa, on taudit. Kuvittelin, että olisin selvinnyt tämän talven taudeitta, sillä enhän sairastunut päiväkotiharjoittelunkaan aikana pahemmin. Turha oli se luulo. Viime perjantaina se nimittäin sitten iski, flunssa kuumeineen. Aamulla raahauduin vielä salille, mutta eipä siellä sitten enää paljoakaan jaksanut tehdä. Seuraavan salivisiitin suoritin eilen enkä kyllä vieläkään ole täysissä voimissa eli melko kevyt treeni se sitten oli.
Tänään aamulla kävinkin miehekkeen kanssa ja nyt on lupaavasti lihakset kipeän tuntuiset. Tätä mä olenkin nyt viikon odottanut, treenauslihaskipua! Onkohan tää vähän sairasta? Toisaalta tietääpä tehneensä jotain :)

Treeni

Ensimmäinen salitreeni takana. Nyt se sitten alkoi. Jotenkin huomasi siinä kun teki, että vitsit miten huonoon kuntoon sitä ihminen itsensä päästää. Mutta ainakin nyt suunta on parempi. :)

Oli kyllä ihan kivaa, varsinkin kun siinä seisoi joku koko ajan vieressä kertomassa mitä tehdä ja teenkö asian oikein. Saa nähdä miltä tuntuu kun itsekseen tekee. Eiköhän siihenkin totu. Ja olin yllättynyt miten paljon vanhempaakin väkeä siellä oli, varsinkin nyt päiväaikaan. Katselin siinä crosstrainerilla tehdessä kuinka mummelilla oli nopeus paljon enemmän ja syke vähemmän. Eli ei hyvin mee...

Saapa nähdä pääseekö sitä huomenna edes sängystä ylös. Ainakin nyt tuntuu tuolla niska ja selkäosastolla aika hyvin, mutta niitähän tässä mentiinkin parantamaan ja vetreyttämään.

Matkalla lähihoitajaksi

Mä siis opiskelen lähihoitajaksi, jos se ei ole tullut esille. Aloitin tuossa syyskuussa ja tarkoitus olisi valmistua ensi vuoden heinäkuussa tai mahdollisesti jo aiemminkin, mikäli haen hyväksilukuja yhteen asiaan.

Yksi tutkinnonosa on jo suoritettuna eli kasvun tukeminen ja ohjaus. Nyt sitten olisikin valmistava koulutus hoidossa ja huolenpidossa, toukokuussa alkaa työharjoittelu.

Mä oon tässä monta kertaa tän tutkinnonosan kohdalla miettinyt, että mitenhän käy mun pöpökammon, kun kerran opiskellaan tauteja ja bakteereja. Ainakaan vielä ei ole pahentunut. Ehkäpä se tieto ei tässä asiassa ei lisääkkään tuskaa.

Eipä mulla sen kummempaa, pitipä vaan tulla kertomaan tänne :)

Diipadaapa

Se saliopastusasia järjestyikin nyt sen verran, että perjantaina alkaa ohjatusti treenaus :) Tai siis silloin saan saliohjelman tehtyä treenarin kanssa. Eihän mulla oikeasti ole varaa kovin moneen treenarin kanssa vietettyyn hetkeen.

Toivottavasti siitä olisi sitten apua tähän mun jumissa olemiseen. Mulla on tälläkin hetkellä aivan järjetön jumitus vasemmalla puolella, en ees tiiä missä. Ei vaan voi kurotella eikä edes hengittää syvään ilman, että pistää ja pahasti jonnekin kylkeen tai rintaan.

***

Tämä viikonloppu on ollut sellainen, että ikävä Tampereelle on kasvanut ja paljon. Mä en ymmärrä miks mulla on sinne ikävä, sillä silloin kun sieltä lähdin, olin onneton. Ei siellä varmastikkaan asiat olisi kovinkaan paljon paremmin mitä ne on täällä. Se on vaan aina, kun on paha olla, tulee se ikävä. Aika kultaa muistot melko hyvin.
Oon tässä miettinyt, että mistä sitä repis niin paljon rohkeutta ja voimaa, että valmistuttuani keräisin kamani ja lähtisin pois täältä. Ainakin tällä hetkellä se vaihtoehto houkuttais kovasti. Mulla on nyt vaan sellainen tunne, että mä en täällä pääse missään asiassa eteenpäin. Kaikki vaan junnaa paikoillaan tai ottaa jopa askeleen taaksepäin. Mulla on kuitenkin haaveita, mitkä haluaisin toteuttaa. Tai ainakin mahdollisuuden niihin. Koulun nyt vaan haluan käydä ensin loppuun. Sitten mulla onkin ammatti, jossa varmasti en jää työttömäksi.