Aika juoksee, minä en

Tuli nimittäin koettua hetkellinen Helvetti maan päällä, multa nimittäin leikattiin kolmisen viikkoa sitten nielurisat. Edelleen olen saikulla, tosin lauantaina pitäisi palata työelämään. Eihän se leikkaus sujunut ihan niin iisisti kuin toivoin. Järkyttävintä oli isot ja kipeät aftat, jotka tulivat jostain kumman syystä suuhun. Vettäkään pystynyt ilman järkyttävää vihlontaa juomaan. Syömisestä ei tullut mitään yli viikkoon, jonka jälkeen sitten iskikin jälkivuoto, jota jouduttiin paikkailemaan. Mutta nyt, nyt elämä kuitenkin voittaa!

Vappukin oli ja meni. Kesän rantasaunakausikin aloitettiin tontilla. Alkuillasta oli lämmin, mutta koska ei ollut sitä sisäistä villapaitaa käytössä, loppuillasta alkoi jo olla melkoisen kylmä ulkona hytistä. Tosin traumoja ei tullut, sillä eilen otettiin sama uusiksi. Hieman eri porukalla tosin.

Pääsiäinen. Se mun veljen vierailu sujui aikas hyvin, tosin he lähtivät päivää aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Huomasi, miten erilaisia ihmisiä sitä ollaan. Tuli itselle teinifiilis vaikka vanhempi meistä olenkin. Heidän elämä tuntui todella keski-ikäiseltä. Kuulemma tosi outoa valvoa yli klo 23 tms. Meillähän se on ennemmin sääntö kuin poikkeus, siis jos on vapaita. Kyllä työpäivät sanelee meilläkin nukkumaanmenoa, mutta vapaalla ei ole nukkumaanmenoaikoja.

Tänään pitäisi ehkä uskaltautua elämäni ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyytiin. Ainakin ilma näyttää melko lupaavalta siihen touhuun. Kaverikin tulee käymään miehensä kanssa. Tilanteesta tekee hauskan se, että mä olen tuntenut kummankin entuudestaan, ennenkuin heistä tuli pari.

Pääsiäisviikko

Pääsiäinen lähenee. Mä oon kerrankin vapaalla pääsiäisenä. Viime vuonna olin töissä ja toissa vuonna työharjoittelussa. Nyt sitten lomailen kolme päivää, maanantaina meen kyllä jo työn ääreen hakemaan edes hieman pyhälisiä.

Helmikuussa selvisin hengissä yksin nukkumisesta miehen reissun ajan. Melko krapulaisen näköisen kanssa-asujan kävin sunnuntai-iltana lentokentältä hakemassa. Jopa niin krapulaisen, ettei tuo kyennyt kouluun maanantaina vaan oli mun seurana kotona.

Tehtiin tuohon hiihtoloman alkupäiville eli 9 vkon loppuun pieni elämysmatkailu itänaapuriin. Eli Venäjällä on nyt tullut käytyä, kesällä sitten uudemman kerran. Toki nyt kun vuoden viisumi tuli hankittua ja vieläpä melko suolaiseen hintaan, pitää siellä käydä ehkä vielä toisenkin kerran. Tuttavapariskunnan kanssa oltiin reissussa ja melkoisen hyvin meni. Vaikkakin Venäjällä ennenkin käyneet miehet kuinka koetti pelotella, että siellä on sitten todella askeettista yms, niin ei mun mielestä nyt mitenkään ahdistavan paljon. Ainoa mistä voisin nillittää, on vessapaperi. Mies siellä ollessaan sanoikin, että yleensä on ottanut mukaansa omaa paperia. No aijaa, ei sitten tullut mieleen kertoa sitä kun kotona laukkuja pakattiin! :D

Nyt tosiaan tällä viikolla oon vapaalla perjantaista sunnuntaihin. Veli avopuolisonsa kanssa on tulossa vierailemaan, mikäli ei mitään maata kaatavaa tapahdu. En oikein tiedä miten viikonloppu sujuu. Mä en oo mun veljen kanssa ihan hirveästi ollut tekemisissä sitten lapsuuden. Ja tätä avovaimoakin olen nähnyt vain kerran. Tosin ompahan niilläkin sama tilanne. Mun veli on nähnyt tätä mun avomiestä vain kerran. Ja tietenkin se, että meillä on täällä kotikenttäetu :) Mutta jospa se menisi hyvin. Pitää keksiä vaan tekemistä.

Nämä iltavuoropäivät on yhtä odottelua. Paitsi nyt olen yllättäen jo hereillä. Flunssa koettaa puskea päälle ja olo on todella vetämätön. Töihin lähtökin olisi edessä vasta  reilu kolmen tunnin päästä.

Työjuttuja

Moikka!

Tässä on nyt takana hieman reilu viikko uudessa yksikössö työskentelyä. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa kovin paljon mukavammalta, tosin täähän voi tuon työyksikön suhteen olla vasta kuherruskuukautta.
Parisen viikkoa ehdin sitten olemaan saikulla, ennenkuin uusi paikka selkeni. Ja hyvä niin, oon huomannut entistä esimiestäni kohtaan kehittyneen pieniä ahdistuksia. Mutta jospa nekin pikkuhiljaa menisi ohi.

Täällä maalla on tulluta asuttua nyt hieman yli kaksi kuukautta. Edelleen tykkään. Kesällä saattaa ongelmaksi tulla se, että eipä niin helposti tuukkaan sitten lähdettyä käymään esim terassilla kaupungissa. Taksit maksavat yhteen suuntaan noin 70€ ja aina se kaverin luona yökyläilykään ei kuulosta niin kovin hyvälle ajatukselle. Pitää katsoa miltä se kesä näyttää. Ainakin muutamia reissuja on luvassa, sen tiedän jo nyt.
Sitä huomaa tulleensa sen verran takaisin landepaukuksi, että vaikka viime vkl tuli vietettyä tyttöjen iltaa meillä, toisen tänne miehen perässä Oulusta muuttaneen kanssa, niin silti me löydyttiin tuolta kylän ainoan paikallisen tanssilattialta :D Positiivista siinä on se, että ei todellakaan tarvi pynttäytyä, kunhan vaan menee sinne.

Tällä viikolla on luvassa jännää, sillä huomenna jään yksin kotiin neljäksi yöksi. Mies lähtee koulun puolesta reissuun. Mua pelottaa, et mitenhän auto toimii, eihän tänne tuu mörköjä ja miten sitä saa unta ihan yksin. Mut eiköhän nekin suttaannu, oonhan mä ennenkin ollut yksin kotona. Varsinkin sinkkuna :D

Tammikuu

Tämä nykyinen elämä tuntunut jotensakin kiireiselle ja kuluttavalle. Ehkäpä se johtuu vaan siitä, että mä en ole osannut olla vapaapäivänänikään kotona, vaan keksinyt jotakin menoa. Nyt saikulla on sitten aikaa.

Joulu tuli ja meni. Me oltiin aatto Helsingissä hotellissa, keskellä japanilaisturisteja. Ravintolassa taidettiin olla todella pienessä vähemmistössä länsimaisia ihmisiä. Risteilyllä oli ihan kivaa, tosin myrskysi melko paljon, joten sen vuoksi ei ollut kovinkaan hyvä olo. Tukholmassa oli kiva käydä, pitää mennä kesäaikaan uudelleen.

Vuosi vaihtui ensin töissä ollessa, sitten tuttavapariskunnan luona rauhallisesti.

Töiden suhteen on tulossa muutosta tässä, mulla ei vaan terveys kestä tuota nykyistä paikkaa. Allergiat iskee päälle, samoin selkäjumitukset. Nyt vain odottelen mitä tuleman pitää. Mihin sitä pitäisi suunnistaa jatkossa töihin.

Me saatiin tuparitkin pidettyä. Ihme, jos ei kukaan valita, meteli oli nimittäin melkoinen. Toisaalta eipä meiltä yleensä suurempia kuulu, niin eiköhän tuo yks ilta nyt mee.

Entäs sitten tää maalla asuminen? No mä tykkään. Asunto on aivan ihana, toki tilaa saisi olla hieman enemmän, mutta parempi kuin aiemmin. Ja jospa tässä jossakin vaiheessa sitä muuttuisi ok-taloasujaksi :) En kyllä olisi puoli vuotta sitten uskonut elämäni olevan tammikuun lopussa tällaista. Meillä kun tätä tuntemista on takana muutamaa viikkoa vajaa puoli vuotta :)