Tänään piti käydä tulostamassa eräitä papereita ja koska en itse omista toimivaa tulostinta, niin olen tajunnut, että edullisimmin pääsee työkkärissä. Ilmaiseksi nimittäin. Mutta sielläpäs ei tulostimet sitten toimineetkaan. Eli huomenna uusiksi. Siinä kun olin kävellyt edestakaisin turhaan, tuli mieleen muutaman kerran, että pitäisikö ostaa se tulostin. Joka ei heti kuivattaisi musteita.
JK:n kanssa puhuin puhelimessa tänään. Pyysi anteeksi ja kertoi arvostavansa ja katuvansa kaikkea paskaa, mitä on mua kohtaan tehnyt. Yksissä tuumin sanottiin, että katsotaan tuossa jonkin ajan kuluttua miten aika on parantanut haavat, pystyykö sitten olemaan enemmän tekemisissä. Ystävinä.
Miksi aina näin keväällä iskee hirveä muuttohinku? Mä laitoin tänään jo asuntohakemuksia menemään. Mä haluan pois täältä. Toiseen asuntoon. Joka olisi enemmän mun näköinen. Voisi tavallaan aloittaa tämän elämän alusta. Toivotaan, että tärppää ja pidetään peukkuja pystyssä.
Laitoin muuten tuon vanhan blogin salasanan taakse. Jos jotakuta se kiinnostaa, sen saa kysymällä. :)
Selkä taas jumittaa eli ei saisi tässä taaskaan olla, mutta minkäs teet kun on koukussa nettiin ja blogeihin?
Tänään olin kodinhengetär ja imuroin, siivosin ja leivoinpa vielä muffineitakin. Ja syynähän tähän ei millään voi olla se, että kaveri on tulossa kylään, eihän? Mähän vaan olen niin kovin siisti ja hyvä kotirouva-aines.
Tiinalta löytyi tällainen henkinen horoskooppi -testi ja tässä vähän tuloksia. Mä en aivan näe tuossa itseäni, mutta osa on tietysti totta. Ja testihän löytyy täältä.
Ja sitten loppuun vielä päivän pakollinen biisi. Kiitos ja anteeksi Tiina :D
Eilen tuli tosiaan oltua pitkästä pitkästä aikaa kaupungilla. Kivaa oli. Pitäisi alkaa useamminkin käymään ulkona. Tosin se vaatii vähän enemmän rahaa. :) Ihan hirveästi ei ollut eilen vielä porukkaa liikenteessä, tänään varmasti enemmän. Tosin mua ei sieltä varmastikkaan löydä. Jollei todella houkuttelevaa tarjousta tule.
JK kysyi eilen ottaisinko sen takaisin. Kysyin vain häneltä, miten voin luottaa enää? Hän ei omien sanojensa mukaan enää sählää muiden kanssa. Jotenkin hankala uskoa, sillä hän lupasi ilmoitella eilen yhdestä asiasta. Eipä ole mitään kuulunut nyt vuorokauteen ja sen tiedän, että tämä meidän eron aiheuttanut ihminen on sinne varmasti mennyt. Vaikkei JK sitä suostunutkaan myöntämään. Eli joo, ei todellakaan sählää enää. Uskoo ken tahtoo. Mies vielä eilen vannoi, että hänen on pakko oppia uskolliseksi kun hän haluaa olla vain mun kanssa. Mä vain riitän. En usko, että asia näin on. Mä en ensinnäkään ymmärrä sitä, että jos mä vain riitän, miksi alkaa sähläämään mitään muiden kanssa? Eikö se juuri osoita sen, ettei se kenen kanssa on, riitä? JK ei osaa omien sanojensa mukaan olla yksin ja tämä sählääminen johtuu juuri siitä kun mä en ole siellä hänen kanssa. Eli nyt se onkin mun syy ja mun pitää se antaa anteeksi kun olen sen aiheuttanutkin vai? Ei tässä voi enää muuta tehdä kuin ihmetellä.
Mä olen JK:n mukaan nainen, johon hän luottaa kuin kiveen ja siksi hän haluaa olla mun kanssa. Ulkoisesti en kuitenkaan ole aivan hänen ihanne, ainakin mitä hän on joskus humalassa sanonut.
Viime viikonloppuna kun JK suostui vihdoin ja viimein myöntämään tämän pettämisen, kysyin häneltä, että oliko tämä nainen niin hyvä pano, että kannatti pilata meidän juttu. Silloin hän sanoi, ettei se ole vain pano. Eilen se nainen ei sitten ollutkaan mitään muuta. Ja mun pitäisi unohtaa koko nainen. Miten voin unohtaa, jollei JK:kaan unohda. Ja toisaalta, haluankokaan mä unohtaa. Tuskin. Se juttu on ohi, luottamus on kuitenkin niin suuri osa suhdetta. Ilman sitä, ei ole mitään. On vain epäilyksiä. Ja mä en pitänyt itsestäni viime aikoina. Vainoharhainen nainen, tosin ei yhtään syyttä vaan täysin aiheesta.
Mä olen aivan jumissa. Koko selkä niskoja myöden. Kolmiolääkkeiden voimalla mennään. Olisiko vapaaehtoisia hierojia tarjolla? Mielelläni ottaisin sellaista apua nyt vastaan. Ei ole kiva, kun saa aamulla ensin rusautella nikamat ojennukseen, että pääsee kunnolla kävelemään ja liikkumaan. Hartiostahan tää lähtee. Pitäisi varmaan hankkia sauvat ja lähteä niiden kanssa kävelemään vaikka noloahan se olisikin. Ja tähän väliin kuva ihan vain siksi, että saataisiin mieskomeuttakin tähän blogiin ;) Loppuun valinnanvaikeutta. Eli kaksi taivasaiheista pianoversiota eri biiseistä. Kumpi on parempi?
Kuten otsikko antaa ymmärtää, lähdin tänään säätä uhmaten kohti Sokosta, tuota HullujenPäivien pikkusiskoa ja kummin kaimaa. Aamulla kun heräsin, piti tehdä päätös lähteäkkö vai jäädäkkö. Ulkona vaakatasossa satava lumi ei helpottanut lainkaan päätöstä. Päätin olla rohkea ja pukea päälleni värikkään takkini mustan sijaan, löydettäisiinpä minut ainakin helpommin jos hankeen hautautuisin.
Tietenkään tällaiseen ihmisvilinään ei voi mennä aivan sängystä suoraan nousseena, joten siinä ennen lähtöä ehostin itseäni, laitoin hiuksiani ja kaikki tämä aivan turhaan. Avatessani rapun oven, sain kasvoilleni suuren lumimyräkän, joka varmasti pörrötti hiukset ja sai silmät ja ripsivärin valumaan.
Matka bussipysäkille ei ole normaalikelissä pitkä, mutta lumimyräkässä kyllä. Pysäkki sijaitsee aukealla, joten siihen puhaltaa joka suunnasta. Onneksi olin lähtenyt niin myöhään, että bussihan se jo sieltä huristeli juuri kun olin päässyt pysäkille.
Bussissa sain katsella viluisen näköisiä ihmisiä sekä niitä, jotka olivat tajunneet talven tulon ja kevään kaipuusta huolimatta olivat pukeneet ylleen villamyssyn ja paksun toppatakin. Siinä koetin puistella lunta farkkujeni lahkeista, jotteivät ne sulaisi kastellen kenkiäni. En onnistunut ja sain vain murhaavia katseita käytävän toisella puolella istuvalta mummolta, joten päätin lopettaa tämän aktiviteetin ja paneutua maisemien tuijotteluun.
Jäin bussista pois, ollen melkein Sokoksen edessä. "Ei näytä vielä pahalta", ajattelin mielessäni. Sokoksen edessä ei vellonut väkimassaa. Sisään päästyäni huomasin tilanteen, ei sentään kaoottinen kuten joinakin kertoina, mutta ihmisiä siellä oli. Minulla oli missio: löytää edullisia meikkituotteita. Joten ovesta sisäänpäästyäni käännyin oikealla ja etsin sen varmasti kaikkien naisten tietämän 3+1 alennushyllyn. Ahdoin itseni sinne missä teinipissikset ja vanhat mummot katselivat huulipunia sekä aurinkopuutereita. Keräten niitä kuka käsiinsä kuka koriin henkensä edestä, aivan kuin ne olisivat tämän maailman viimeiset meikit. Itse katsoin maltillisesti ja keräsin vain mitä tarvitsin, miksi hamstrata?
Koitti kassalle menon aika. Katsoin tilanteen. Kaikki tätä alennushyllyä lähellä olevat kassat olivat jonon vallassa. Aivan sattumalta näin yhden kassaneidin vailla asiakasta, joten ripeät askeleet siihen suuntaan ja sain ostokseni maksetuksi. Olin tyytyväinen. Kunnes muistin: ruokaostokset!
Katsoin ulos ja päätin, että Sokoksella nekin on tehtävä. Joten suunta alakertaan. Siellä ei onneksi ollut väkeä juuri lainkaan, joten sain kerättyä maitoni ja leipäni nopeasti ja maksettua ostokseni punapäiselle kassatädille.
Seuraava etappi bussipysäkki. Lunta tupruttaa taas vaakatasossa, mutta onneksi keskustassa on aurattu. Pääsen pysäkille ilman lipeämisiä tai umpihangessa tarpomista. Katson aikatauluja, bussin pitäisi tulla 5 minuutin päästä. Jään odottamaan. Paikalle kerääntyy lisää väkeä. Bussi tulee, maksan matkani ja pääsen kohti kotia. Bussista ulos jäädessäni, huomaan, että jopa täällä peräkylillä on vihdoin saatu aurauskalusto käyttöön ja on huomattavasti mukavampi kävellä se lyhyt matka pysäkiltä kohti kotia. Ja sitten kuvallista näyttöä ostosreissusta. Ruokaostoksia en viitsinyt kuvata.
Ja nyt sitä eilen luvattua kylppärinkaapin tirkistelyä. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta laitetaan tähän kuitenkin.
Kaapissa ei todellakaan ole kaikki tuotteet mitä käytän. Esim jalkarasvat ja vartalovoiteet ovat toisaalla. En tiedä haluaako kukaan mitään sen suurempaa selittelyä, mutta pakko mainostaa. Itselleni maailman paras meikinpuhdistusaine on tuossa vaaleanvihreässä tuubissa. Erisanin hoitava puhdistuaine. Halpaa kuin mikä. Tuo tuubi maksaa kolmisen euroa.
Tuolta kaapista puuttuu myös kaikki hiustuotteet. Ne kun ovat kaapin päällä ja niistä sen enempää ala kertoilemaan. Tuoksujakaan tuolla ei näy kuin kaksi: Jlo sekä Nina Ricci - Love in Paris, joka tosin on loppumassa ja sitä pitäisi saada lisää. Flower by Kenzo esimerkiksi on kaapin päällä, koska sitä tulee käytettyä usein.
Keskihyllyllä oikealla on kaikenmaailman hiusnipsuja joita en kyllä ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Ainoastaan solkia ja hiuslenkkejä tulee käytettyä.
Ylhäällä oikealla kynsilakat, joita käytän myös turhan vähän. Pitääpä tänään lakata.
Alahyllyllä ei ole kuin topsipuikot, puhdistuslappuja, kertakäyttöisiä sheivausteriä sekä buranaa.
Meikit tuolta puuttuvat, mutta ihan siitä syystä, että jos ne kaappiin laittaisin, ei sinne muuta mahtuisikaan. Niitä kun on tuossa pari kolme meikkipussillista. Jos joku tuote jäi vaivaamaan, niin saapi kysyä.
Koska mä itse myönnän katsovani kylässä ollessa ihmisten kylppärinkaappiin, niin olisi ihan kiva, jos joku tuntisi tarpeekseen tehdä tämän. Ja jättäisi kommenttia asiasta.
Kukahan on senkin keksinyt, että sunnuntait on aina näin pitkäveteisiä? Tänäänkään en ole saanut mitään aikaiseksi (tosin kahdet päiväunet nukuin). Tiskaaminen ei ole huvittanut, ulos ei viitsinyt lumisateen vuoksi mennä ja netissä on tullut roikuttua aivan liikaa. Ja kaikista huonointa on se, että huomenna on toinen samanlainen päivä tulossa! Kaksi sunnuntaita peräkkäin. Onneksi ensi viikolla on paljon kivaa suunniteltuna. Ystävien kanssa kahvittelua ja mönkään menneiden ihmissuhteiden ruotimista samaa kokeneen ystävän kanssa puolukkasiiderin voimalla.
Tänään olisi ollut aikaa tehdä Minhin tapaan kylpyhuoneen peilikaapin paljastus, mutta eihän sitä voi kuvata, kun kaikki purkit ja purnukat ovat kumossa ja tavarat ties missä altaan reunalla. Joten huomenna lupaan siivota sen, niin saatte pienen palasen kylpyhuoneesta. Tosin tiedä sitten kiinnostaako ketään ;) Vaikka ainakin mä voin tunnustaa, että tulee kylässä ollessa katsottua kylppärinkaappiin.
Puhuin tänään JK:n kanssa. Mies oli nyt selvinpäin ja kuulosti katuvalta. Oli alkanut tajuamaan tekonsa. Sanoi välittävänsä ja haluavansa edelleen olla mun kanssa. Muuttaa takaisin tähän kaupunkiin ja asua mun kanssa yhdessä. Kysyin vain häneltä, että miten voin unohtaa kaikki ne valheet. Anteeksi voin antaa, mutta unohtaminen on aivan eri asia. Mies oli hiljaa. Mietti pitkään, sanoi "niin kai se on, mutta aikahan parantaa." Niinhän se tekee, mutta parantaako se loukkauksesta aiheutuneet haavat takaisin ehjäksi ja sileäksi? Sellaiseksi mitä se oli ennen kaikkea tätä paskaa? En usko. Haluan nyt olla ilman häntä. Hän saa puolestani muuttaa takaisin tähän kaupunkiin, kyllähän täällä tilaa on. Ja voin edelleen olla hänen kanssa väleissä, mutta en muuta kuin ystävänä. Jos aidosti huomaan miehen muuttuvan ja uskon pystyväni myös unohtamaan, niin asiaa voidaan harkita. Mutta tiedän, että se ei tule tapahtumaan aivan heti, ei välttämättä koskaan. Haluan sitä ennen katsoa myös muut mahdollisuudet. Takertumisen aiheuttaa halu toistaa miellyttävä kokemus. Mutta nyt ei ole mitään syytä takertua. Viime aikoina niitä miellyttäviä kokemuksia on ollut harvemmin. JK:n luona ollessa kyllä, ei enää kun tulin takaisin omaan kotiin. Mies ei osaa elää etäsuhteessa.
Eli ne, jotka ovat tunnustaneet minut facebookissa ystävikseen ovat mahdollisesti huomanneet. Nyt olen virallisesti taas yksin. Ilman suhdetta. Vapaa tekemään mitä tahansa. Eikä tunnu edes pahalta. Tosin, olenpahan ehtinyt siihen varautua jo jonkin aikaa. Tiesin JK:n säätämisistä, vaikkei tuo niitä tunnustanutkaan ennenkuin pitkällisen taivuttelun jälkeen. Tajusi vihdoin, että mä taidankin tuntea sen pikkuista paremmin mitä se itse kuvitteleekaan. Olen tavallaan helpottunut.
Kuka haluaa olla mulle se vartija, että jos joskus koetan vielä jotain sen miehen kanssa, muistuttaa kaikesta siitä paskasta mitä oli? Mä olen nyt nimittäin nähnyt, ettei se siitä muutu vaikka haluaisikin. Ja siitä muistutukseksi tämä biisi. Kerran täällä jo ollutkin, mutta laitetaan uudelleen.
P.S. En halua tähän mitään sääli- tai voivottelukommentteja. Sillä olo on hyvä :)
Olen sitten nukkunut viimeisinä kolmena yönä vajaa neljä tuntia per yö. Vähän on ns. krapulainen olo. Inhottavaa kun ei ole juonut mitään ja silti on kuin krapula. Noh, ei voi mitään.
Onkohan mulle iskenyt joku 3-kympin kriisi? Välillä tulee sellainen aivan hirveä ahdistus siitä, että täytän seuraavaks 28. Mulla ei ole tietoa siitä, mitä haluaisin tehdä isona, ei työtä, ei mitään muuta kuin tämä pieni vuokrakämppä ja karvakavereita (sekä tietty muutama oikeakin). Miten mun elämä on muka muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi? Ei juuri mitenkään. Olen koettanut sitä muuttaa, mutta saaden aina vain kakkaa niskaani.
Inhottavaa on myös tässä viimeisinpänä tullut ahdistus perheenperustamisesta. Mullahan on siis aivan valtava vauvakuume, halu saada perhe. Mutta kenen kanssa? Keneen mä voin luottaa niin paljon, että alkaisin harkitsemaan jotakin niinkin pysyvää kuin lapsia? Voinko mä edes saada niitä. Se on myös yksi ahdistuksen aihe, lapsettomuus. Tiedän, että itselläni on eräs "sairaus", joka vaikeuttaa ko. asiaa, mutta estääkö se sen kokonaan? Välillä kun katson tuttujen lapsia ja leikin niiden kanssa, tulee paha olla. Sellainen tavallaan kateus, että miksen mä ole saanut tuollaisia? Mä tiedän, ettei yksin oleminen ole paha asia, enkä sitä niin koekkaan. Ainakaan aina, mutta silti mä kaipaan vierelleni ihmistä. Sellaista, johon voi luottaa kuin vuoreen. Sellaista joka ymmärtää ja halaa kun on paha olla. Sellaista, jota voi halata kun sillä on paha olla. Ihmistä, jonka kanssa voi rakastaa ehdoitta.
Saattaahan tää kaikki olla vain taas tätä kevättä rinnassa tai muuta tyhjyyttä. Tosin näin musta on tuntunut jo pidemmän aikaa. Alankohan mä oleen jo epätoivoinen vanhapiika? ;)
Jotta kaikki olisi vielä enemmän sekaisin, sain kuulla ystäväni sairastuneen vakavasti. Hän tarvitsee leikkaushoitoa. Hoidosta tullaan päättämään tämän päivän aikana.
Mä päätin tossa, että tästä edellisessä postauksessa tarkoittamastani asiasta en kerro sen enempää. Nyt ei vielä ole sen aika. Varmasti joskus, mutta ei nyt.
Edellisen postauksen meemiin alan sitten näin yömyöhällä väsäämään vastauksia. Voiko ihminen tyhmempi olla. Toisaalta miksi mennä sänkyyn kun ei kerran nukuta?
Eli ei saa sitten suuttua. Lähdetään ilmoittautumisjärjestyksessä.
2. Alice In Chains tulee bändeistä mieleen ja elokuva voisi olla Bridget Jones 3. No ne kissat mahdollisesti 4. Iloisesta elämänasenteesta 5. En muista tarkalleen, mutta jotenkin "jouduin" blogillesi ja luin sitä melko pitkään ennenkuin uskaltauduin kommentoimaan. 6. Liito-orava. Johtuiskohan tästä postauksesta... :) 7. Oletko jo kasvanut aikuiseksi?
2. Bändeistä tulee väkisinkin mieleen 30 Second To Mars. Jostain kumman syystä :) Elokuvaa en keksi. 3. Musiikki ainakin joltain osin 4. Voisin kahdehtia vaikkapa kuvaustaidoista. Mun ottamat kuvat ei koskaan onnistu 5. Taisin ajautua blogillesi Tiinan blogin kautta ja sinnekin keräsin rohkeutta kommentoida jonkin aikaa. 6. Jostain syystä tulee mieleen hiiri. Ei pahalla. 7. Oletko jo nähnyt ihastuspojasta unia?
2. Bändeistä sopivin olisi jostain syystä Maj Karma ja elokuvista ehkäpä The Others. Ei sillä, että pelottava olisit. 3. Tietyntasoinen huumorintaju yhdistää 4. Voisin kadehtia luovuudesta 5. Olisinko taas sieltä kuuluisalta Tiinan blogilta ajautunu Senaattorilaan ja miettiny myöskin pitkään, että uskaltaako sitä nuoremille pojille mitään kommentoida. Oonkohan mä vähän nysvä tai jotain? :D 6. Willestä tulee mieleen kalkkuna. Taaskaan, ei pahalla :D 7. Et kai työskentele gallupoimassa T:llä alkavassa firmassa?
2. Jotenkin tulee mieleen Jenni Vartiainen. Don´t know why. Tai sitten Rihanna. Leffaa en keksi. 3. Kissat. :) 4. Voisin kadehtia sisustusratkaisuistasi. Ihana lamppu ;) 5. Tällä kertaa en osunut Tiinan blogista vaan muistaakseni Willeltä. 6. Tiikeri. Vaarallinen, mutta myös leikkisä. 7. Oletko äidin vai isän lapsi?
2. Mötley Crue tulee Lumista mieleen tai sitten Nirvana. 3. Lapsuuden onkireissut :) 4. Voisin kadehtia sitä, miten olet saanut asiasi järjestykseen. 5. Jotenkin sellainen muistikuva on, että olisit itse ensin kommentoinut mun blogissa ja sitä kautta sitten ajauduin Ripaukseen Lunta. 6. Lammas. Anteeks, mut se vaan tuli mieleen :D 7. Tunnetko itsesi nuoreksi vai vanhaksi?
Tässähän nämä. Suuttua ei saa ja toivottavasti oli hauskaa :) Mulla ainakin meni aikaa aikas kauan näihin vaikkei tämän enempää niitä ollutkaan.
Aloitetaan heti alkuun meemillä. Tämä on jo ollut monessa paikassa, mutta jatketaan tosiaan vielä täälläkin :)
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain. 2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta. 3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on. 4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua. 5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta. 6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni. 7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä. 8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi. -----
Sitten ihan muuta juttua. Tänään kävin taas katsomassa tuota ah niin parjattua terveydenhuoltoa. Mun osalta toimi kyllä ihan hyvin. Sain lähetettä odotetusti eteenpäin ja tyytyväisenä tulin lääkärin luota pois. Tosin ajat olivat myöhässä noin 20 minuuttia. Ja se ei kyllä taida olla edes paljoa. Tänään sorruin ja ostin suklaata :/ Saa tulla läksyttämään. Ei pitäisi, varsinkin kun tässä tarkoituksena saada vielä kiloja pois kesään mennessä sellaiset 5-10... Hyi Mimmu!
Ei mulla siis mitään erikoista kerrottavaa ole. Ajattelin vain tulla pajattamaan jotain tännekkin ettei vallan unohdeta ja lakata kommentoimasta (toi oli sit vinkki siihen,että saa jättää kommenttia ;) ).
Tulipas vastaan tänään todella mukava bussikuski. Yleensähän nuo ovat täällä Tampereen suunnalla naama norsun sillä ja hyvä jos mitään sanovat. Tämäpä tervehti iloisesti, heitti jotain small talkkia kun maksoin ja vielä lippua antaessaan pyysi sanomaan puhelimessa olevalle ihmiselle myös terveisiä (olin siis puhelimessa kun menin bussiin, mutta sanoin hänelle, että odota kun maksan). Tuosta tuli hyvä mieli hetkeksi aikaa, kun kerrankin bussikuski on ihminen. Sen verran kohtelias tosiaan itsekkin olin, etten jatkanut puhelimessa puhumista kun asioin kuljettajan kanssa. Eli hyvä minä!
On se muuten jännä paikka tuo Facebook, olen löytänyt sieltä muutamia blogituttuja. Tuossa aloin miettimään, että onko se kuinka "oikein" lisätä blogituttuja sinne? Siis omiksi ystävikseen? Muutaman kanssa olen niin tehnyt eikä nuo näytä ihan hirveän pahakseen pistäneen.
Huomaa jutuntasosta, että kohta taitaa olla nukkumaanmenon aika. Herätys aamulla kello 7 ja sitten taas hoitamaan asioita ah niin ihanaan (NOT!) virastoon. Mutta tämä tyttö oikasee itsensä ja näkee kauniita unia. Hyvää yötä!
Ai niin, se viikonlopun kakkaa-niskaan -juttu on nyt sitten tavallaan sovittu. Siis erään asianomaisen kanssa. Luvattiin unohtaa koko episodi ja tehdä jotain, ettei niin enää tapahdu.
Eilen kuulin jotain mikä tuntui mahdottomalta uskoa, mutta uskottava se kai on. Joku puhuu mun asioista, siis sellainen henkilö kenellä ei ole edes oikeaa tietoa niistä. Hieman on tässä nyt suoraan sanoen vituttanut. Mutta sille ei voi nyt enää mitään. Onneksi kaikki asiat on kuitenkin ok.
Taas tekisi karkkia mieli aivan tajuttomasti. Mikä ihmeen karkkikausi mulla on nyt menossa? En ole siis tällä viikolla karkkia syönyt, siitä voi nostaa hattua, mutta silti. Ei ole kivaa.
Tähän loppuun jotain piristystä sunnuntaimasennukseen. Olkaatten hyvät!
Ajattelin tässä pyykin peseentymistä odotellessa tehdä taas Henulta löydetyn meemin.
Tullut umpikännissä kotiin aamulla? - On tämä tapahtunut. Jollen ihan aamulla, niin aamuyöstä ainakin.
Suudellut jotakuta hetken mielijohteesta? - En nyt ihan hetken mielijohteesta, siis ketään tuntematonta. Tietenkin sellaista henkilöä olen suudellut kenen kanssa nyt on muutenkin pusuteltu aiemmin yms. Kerran laivalla eräs tyyppi suuteli mua aivan yks kaks yllättäen. Erikoisinta jutussa oli se, että tämä tyyppi oli luokkakaverini bongaus eli hänen seurassa kun se sitten päätti jakaa huuliaan mulle. Hämmennyin, en osannut sanoa mitään, lähdin vain pois.
Nukkunut samassa sängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen henkilön kanssa? - Taitaa olla vanhin kenen vieressä olen nukkunut, siis jollei isää esim lasketa, olleen 6 vuotta vanhempi. Vai tarkoittiko tää kysymys sitä, että olen nukkunut itseäni vanhemman vieressä monta vuotta?
Kontannut koulun lattialla? - Ei muistu mieleen.
Poiminut sieniä? - Olen
Juossut todella henkesi edestä? - En.
Murtautunut autoon? - En.
Pussannut serkkuasi? - En.
Kaatunut kenkien takia? - Kyllä
Polskutellut Serenassa? - En.
Stripannut? - En
Uinut vaatteet päällä? - Olen, lapsena.
Laulanut mikrofoniin? -Juups
Piilotellut jotakuta jätkää? - Hmmm. Riippuu millä tavalla piilotellut.
Kokeillut nuuskaa? - En.
Oksentanut ihmisen päälle? - En ainakaan hetkeen. Lapsena mahdollisesti äidin päälle.
Purrut kissaa, kun se on purrut sinua? - Leikilläni joskus
Haukkunut koiralle? - En kai....
Mennyt viemään roskia ja heittänyt roskasäiliöön vahingossa roskapussin sijaan oman laukkusi? - En
Ollut jonkun muijan kanssa saunassa? - Kyllä.
Kaatunut mopolla? - En
Heilunut jossakin alusvaatteillasi? - Kotona?
Inhoatko ketään tällä hetkellä? - En erityisesti
Rakastatko ketään juuri nyt? - Kyllä.
Rakastetaanko sinua tällä hetkellä? - Toivon ainakin näin
Ikävöitkö ketään? - Kyllä
Ketä? (jos vastasit kyllä edelliseen) - Varmasti moni arvaa.
Oletko mustasukkainen? - Kyllä.
Paras ystäväsi? - Ystävä
Oletko hyvä koulussa? - En erityisen. Riippuu aineesta yms
Oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä? - En
Mitä mieltä olet kaukosuhteista? - Pirullistahan tää on.
Mitä vihaat itsessäsi? - Monen montaa asiaa. Ihan liikaa, että alkaisin luettelemaan
Lempinumerosi? - 8
Onko sinulla yhtään sellaista salaisuutta mitä ei kukaan muu tiedä kun sinä? - On
Onko puhelimessasi turhia numeroita? - Kyllä.
Kumman jalan pistät housuista sisään ensimmäiseksi? - Oikean. Jos aloittaa vasemmalla, tulee tunne, että kaatuu.
Oletko oksentanut koska olet juonut liikaa? - Kyllä.
Kauanko olet yleensä suihkussa? - Ehkä 15min.
Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? - Väsyttää
Oletko pitkä vai lyhyt? - Jotain siltä väliltä ehkä, lähempänä lyhyttä.
Kuunteletko nyt jotain kappaletta? - En.
Onko sydämesi koskaan särkynyt? - Kyllä.
Sano kolme tavaraa mitä näät sinun vasemmalla puolella? -Puhelin, kaukosäädin ja huulirasva.
Pidätkö toisesta nimestäsi enemmän kuin etunimestäsi? - Tavallaan se on hienomman kuuloinen.
1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla: perhe ystävyys rakkaus minä itse mitä tahansa (linkit suoraan noissa...) 2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
Haastan kaikki lukijani, jotka eivät ole koskaan jättäneet kommenttia. Eli nyt sellaisen jätätte ja teette tämän meemin. :)
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja
Kello ei ole vielä yhdeksääkään ja silti olisin valmis kävelemään 3 km suuntaansa lumisateessa saadakseni karkkia. Miksi ihmisellä voi tehdä jotain näin kovasti mieli? Pitäisi pysyä vain kovana ja olla lähtemättä ulos. Onneksi ihan lähellä ei ole kauppoja. Nyt tarvitaan tukea, että pärjätään tämä päivä ilman herkkuja..
Kuukausikin pääsi vaihtumaan. Nyt olen taas täällä kotosalla ja täällä on kylmä :( Kävin kävelemässä lumisateessa ja melkein menetin hermoni siihen liukkauteen ja kasvoille osuvaan lumeen + vastaantuleviin ihmisiin, jotka eivät vahingossakaan voineet väistää. Ärsyttäviä!
On pikkaisen ikävä JK:n luo ja niin silläkin on kuulemma ikävä mun seuraa. Sanoi, että nyt vasta tajuaa kuinka yksinäinen sitä onkaan. Kaippa sitä vaan niin tottuu parissa kuukaudessa siihen toisen olemassa oloon, että sitä todellakin kaipaa, kun onkin yksin. Ei kuulemma ollut kertaakaan tullut sellainen tunne, että haluaisi olla yksin. Mä myönnän, että mä välillä nautin siitä omassa rauhassa olemisesta, mutta vain pienen hetken. Sitten iski taas se tylsyys.
Nyt taitaa olla päiväunien aika, sillä yöunet jäivät taas vähän vähiin omituisten unien vuoksi. :/
