Tänne pohjoisempaan osaan Suomea on koittanut talvi jo jonkin aika sitten. Tälläkin hetkellä lunta satelee lisää. Pojan kanssa elämä on seesteistä ja mukavaa. Pakko koputtaa puuta, mutta mulla on ainakin tällä hetkellä todella rauhallinen ja hyvin nukkuva 5kk vanha lapsi täällä :)
Jotkut kavereista ovat kyselleet, että enkö kaipaa omaa aikaa tai mahdollisuutta lähteä esimerkiksi baariin. No, en sinällään. Tää mun oma aika on päivällä pojan 3-4h päikkäreiden aikaan ja sitten illalla pojan mentyä nukkumaan. Baariin mulla ei ole minkäänlaista hinkua, muutenkaan ole siellä tullut viimeisen vuoden aikana ennen pojan syntymää juurikaan käytyä. Eniten ehkä kaipaisi sitä aikuista ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa asioita. Tiedän, että mulla on kavereita, joille voin laittaa viestiä, mutta jokin silti estää jakamasta jokaista pojasta otettua kuvaa, jossa hän tekee jotain hassua.
Pojan isä olisi sellainen, jota saattaisi ehkä toisinaan kiinnostaa, mutta hänen kanssa yhteydenpito on todella vähäistä. Osittain omastakin syystä, mutta monikaan mun tilanteessa ei olisi lainkaan yhteydessä, olisi estänyt joka paikasta kyseisen henkilön. Sen verran paljon huonoja asioita olen hänen suunnastaan saanut.
Tästä päästäänkin siihen, että haluaisin kuitenkin kovasti, että poika oppisi tuntemaan isänsä, mutta koska jo tässä hänenkin lyhyen tämän hetkisen elämän aikana isä on tehnyt monet oharit tapaamisten suhteen tai saapunut paikalle krapuloissaan, myöhässä tai vaan stalkatakseen mun tekemisiä, niin tuntuu jotenkin todella turhauttavalle. Ja sitten kun isä poikaansa näkee, jotenkin toivon sisimmässäni että se vierastaminen alkaisi juuri sillä hetkellä ja isä olisi pojan mielestä kauheinta maailmassa, että ainoastaan mun syli kelpaisi.
Aina välillä tulee myöskin mieleen, että pitäisikö sitä ottaa ja lähteä takaisin Tampereelle.
P.S. Eniten ehkä kaipaan kaupassa käymistä ilman, että pitää pienen miehen takia ottaa kärryt :D
