Eli Tampereella taasen. Junamatka tuntui taas edellisiä kertoja raskaammalta. Tuntui kuin sydän olisi jäänyt sinne. Eilen, kun katsoin web-kamerasta miehen kotia, tuli paha mieli: mä haluan olla siellä edelleenkin, en täällä.
Tänään ei taida tulla sen kummempaa tekstia, tukkoisuus vaivaa, joten palataan asiaan kun on enemmän asiaa.
3 kommenttia:
Etäsuhteilu on hanurista, mutta eiköhän se jossain vaiheessa muutu iloksi.
Hirmu kiva kuitenkin kuulla, että teillä menee noin hyvin. :)
Ikävä on varmasti raastava :/. Mutta rakkaus on uskoakseni sen arvoista, miettii hiljalleen kyynistyvä ja hapantuva sinkku.
Tiina: Sieltä ja syvältä se onkin.
Ja kyllä, ihan hyvin menee. Tietty aina välillä tulee eripuraa, mutta se nyt taitaa olla normaalia.
Hehku: Ikävä on inhottava ja toisaalta ihana asia :)
Lähetä kommentti