Matkalla lähihoitajaksi

Mä siis opiskelen lähihoitajaksi, jos se ei ole tullut esille. Aloitin tuossa syyskuussa ja tarkoitus olisi valmistua ensi vuoden heinäkuussa tai mahdollisesti jo aiemminkin, mikäli haen hyväksilukuja yhteen asiaan.

Yksi tutkinnonosa on jo suoritettuna eli kasvun tukeminen ja ohjaus. Nyt sitten olisikin valmistava koulutus hoidossa ja huolenpidossa, toukokuussa alkaa työharjoittelu.

Mä oon tässä monta kertaa tän tutkinnonosan kohdalla miettinyt, että mitenhän käy mun pöpökammon, kun kerran opiskellaan tauteja ja bakteereja. Ainakaan vielä ei ole pahentunut. Ehkäpä se tieto ei tässä asiassa ei lisääkkään tuskaa.

Eipä mulla sen kummempaa, pitipä vaan tulla kertomaan tänne :)

Hei!

Tietteks mitä?

Mä olen päättänyt aloittaa paremman elämän.
Nyt on salikortti hommattuna, parempi ruokavalio tiedossa sekä innostusta ja motivaatiota tarpeeksi. Sitten ne päättää salilla kusaista vähän tätä aloittamista, nimittäin ostamani treenaripalvelu ei olekkaan heti käytössäni nyt maanantaina kun salikortti astuu voimaan, vaan sitten joskus, parhaimmassa tapauksessa vasta kuun puolivälin jälkeen. Ja mähän en oo koskaa käynyt salilla, jollei lasketa yläasteella kokeiltuja jalkaprässejä tai käsipainoja uimahallin kuntosalilla. Että mua ottaa päähän!

****

Taas on tullut tämä viikko istuttua koulunpenkillä melkeinpä kahden kuukauden tauon jälkeen. Mä olen nyt tällä viikolla kokenut jonkinasteisen valaistumisen tätä koulutusta kohtaan. Täähän on todella mielenkiintoista. Miksei peruskoulussa bakteerit yms olleet näin mielenkiintoisia kavereita? Ja siis aivan teoriatasolla. Ja kaikista hassuinta on, että mä oikein odotan lääkelaskujen alkua. Minä, joka en ole koskaan ollut hyvä matematiikassa.

****

En tiedä, onkohan se tämä lähestyvä kevät vai mikä, mutta tajusin taas tässä joku päivä sitten, että mulla ei edelleenkään ole kavereita täällä Oulussa mitenkään tungokseksi saakka. Koulukaverit tietty, mutta ei niistäkään ole kenestäkään tullut niin kovin läheinen vaikka todella kivaa meillä koulussa onkin.  Oishan se nyt vaan kovin kiva, jos olis vaikka just tuonne salille joku kaveri. Ja mielellään juuri tällainen aloittelija. Ja tietenkin muutenkin ois kiva, että olisi sitä "turvaverkkoa" vielä enemmän ympärillä. :)
Jos jollakulla nyt tuli hirveä hinku tutustella, niin viestiä kommentteihin vaikkapa.

Joulun lähellä

Kohta on taas joulu, toivottavasti vain parempi mitä viime vuonna, siitä ei nimittäin ole kovin kivoja muistoja jäljellä. Jos jokin menee pieleen, niin se meni.

---

Työharjoittelu koulussa on alkanut parisen viikkoa sitten. Ei mitenkään hankalaa, sillä tätä työtähän olen aiemminkin tehnyt mitä nyt olisi tarkoitus harjoitella. Eli suht helpolla mennään, jollei oteta sitten työkavereita huomioon. Mulla nimittäin tuntuu olevan näiden harjoitteluiden suhteen huono tuuri. Aina ohjaajaksi sattuu henkilö, jonka kanssa ei kemiat vaan natsaa.

Juhannusta ja muuta

Taas on aika kulunut jotenkin täysin huomaamatta. Koulu on ohi, paperit kädessä, ainakin melkein, sillä tutkintolautakunta ei ehtinyt lopullisia papereita toimittaa, joten ne tulevat postissa.

Olin tänään itse matti-myöhäisten joukossa Citymarketissa, olin valmistautunut jonottamaan puolikin tuntia, mutta yllättäen pääsinkin suoraan kassalle. Missä te kaikki ihmiset oikein Oulussa olette? Sama juttu alkossa, keksin vasta tänään, että haluan juoda Fresitaa, joten eikun hakemaan. No sitäpä ei sitten ollutkaan, mutta ei ollut kyllä jonoakaan.

Kuten kaikki jotka tätä enää lukevat, voivat tekstien huonolaatuisuudesta todeta, että pää kumisee tyhjyyttään. Eli parempi toivotella vain helteistä Juhannusta ja pysykää pinnalla!

Hui hurjaa!

Kuinka moni haluaa tietää kuinka paljon koulua mulla on jäljellä? Ei se mitään, kerron kuitenkin, että 9 aamua vielä herättävänä, joista tosin viimeinen herätys ei ole aivan aamutuimaan vaan erään mieluisan paperin ja kakkukahvit menen vastaanottamaan vasta puolilta päivin.

Hirveästi ollut ongelmia tuolla harjoittelupaikassa. Työntekijöiden napit vastakkain ja se on näkynyt valitettavasti myös mun näyttötehtävissä. Noh, ainakin saa itsearviointiin paljon kirjoitettavaa. :)

***

Viikonloppuna pääsisin sitten lapsuuden käymään tivolissa. Eilen saatiin muutama vapaalippu, joten ainakin maailmanpyörässä pitää käydä kun viime kesänä se jäi Treella väliin. Mies vaan on sen verran nössö, että sitä ei maailmanpyörän lisäksi saa juurikaan muuhun mukaan.

***

Pakko valittaa sellaisesta, että miehen lasten äiti ei paljoa ajattele, eilenkin se lykkäsi ko. lapset tänne ensin "hoitoon" (ei sen ikäisiä varsinaisesti hoideta enää vaan vahditaan) ja sitten alkuillasta päättikin lupauksistaan huolimatta ollakin tulematta kotiin ja näin lapset sitten jäivät tänne yökylään. Ja tämähän tarkoittaa mulle sitä, että taas tuli nukuttua todella huonosti jo toinen yö putkeen. Ja mähän olen vauva, joka tarvii 8h unta, että pystyy suoriutumaan elämästä. PÖH!

Taasko se vilahti

Aika nimittäin. Vastahan oli huhtikuu ja nyt ollaankin jo toukokuun loppupuolella. Mulla on edessä enää kolmisen viikkoa harjoittelua ja sen lisäksi kaksi päivää koulua. Se ois sit siinä. Sitä päättäjäisten kakkukahvia ennen pitäisi saada suoritettua kaksi näyttötutkintoa ja kirjoitettua törkeän suuri määrä kaikenlaista asiaa niihin liittyen.


***

Meille on muuttanut saatanallinen vehje, nimittäin Playstation 3. Eipä se mies sillä niin paljoa pelaa, mutta miehen poika. Se suunnilleen omi jo mun ostaman pelinkin. Ja ihan vaan kostoks muutan aina sen ukon vaatetusta, sillä mua ärsyttää se, että se valittaa joka kerta alettuaan pelaamaan, että kuka on menny muuttamaan sen ukkoa. Viikonloppuna sanoin pojalle melko pahastikin siitä omimisesta, mutta suoraan se on ADHD-lapselle sanottavakin. Mua vaan ärsyttää tuollainen pelikoneen palvominen sen osalta. NIH!

***

Jos sitä jatkais koulujuttuja!

Vapun viettoa

Mun vappu ei ehkä ollut kaikkien taiteen sääntöjen mukainen. Nimittäin löysin itseni loppuillasta asunnosta, josta poliisi saattaisi olla kiinnostunut. Tai ei ehkä siitä asunnosta, vaan siitä mitä siellä tapahtuu ja minkälaista tavaraa yms siellä ihmisillä oli. Ja erikoisinta tässä oli se, että olin täysin selvinpäin kun sinne "jouduin".
Ensi vappu sitten vietetäänkin aivan toisin!

**
Tajusin tässä, että mulla on koulua jäljellä enää noin seitsemisen viikkoa. Sitten pitäisi keksiä jotain uutta. Kouluttautuminen kiinnostaisi, sillä olen keksinyt mitä haluaisin isona alkaa tekemään. Ainoa este sille on, että tämä nykyinen koulutus ei aivan riitä. Hieman lisää, niin saattaisi auttaa.

**
Löysin eilen taas erään koukutukseni aiheen, nimittäin Simsin pelaamisen. Tänäänkin jumitin kolmisen tuntia leikkien niillä animaatioihmisillä, rakentaen niille taloja ja luoden ihmissuhteita. Onkohan mulla itselläni liian tylsä elämä?

Lätinää

Mistä tietää, että olikin jo aika leikata hiuksia? No siitä, kun niistä leikataan pois 15 cm ne ovat silti pisimmillään lapaluihin saakka.
Kävin viikolla tosiaan leikkauttamassa hiukseni. Ja varmaan leikkautan kohta lisää. Pitäähän sitä kesätukka olla :)


Niskajumitus jatkuu edelleen. Toisen puolen leukanivelkin kuuluu jumituksen piiriin. Kiva herätä aamulla ja koettaa avata suuta, joka on jumissa. Onneksi vielä olen saanut sen auki.

**

Mä muuten löysin tuossa sellaisen koulutuksen, jonne haluaisin. Se alkaisi syksyllä ja tämä nykyinenhän koulu loppuu tuossa kesällä. Luultavasti vaan käy niin, että hakijoita on taas enemmän kuin tarpeeksi enkä pääse. Jotenkin erityislasten parissa olisi vaan kiva tehdä töitä. Kesäkuussa saa pitää peukkuja mun puolesta :)

Koulujuttua

Huomenna olisi viimeinen päivä tätä nykyistä työharjoittelua. Ihan kivaa on ollut, olen saanut olla tämän jakson itseäni parisen vuotta vanhemman naisen luona. Talo on ollut aivan älyttömän hieno ja lapset mukavia. Mutta kyllä mä silti odotan ensi viikkoa ja takaisin koulunpenkille palaamista. On se tavallaan helpompaa kuin tämä harjoittelussa oleminen.

Tänään tapahtui kaupassa jotain erikoista. Törmäsin nimittäin miehen lapsiin ja näiden äitiin. Viimeksi olen kyseistä naista nähnyt melkein kolme vuotta sitten ja silloinkin hieman kyseenalaisissa tilanteissa. Mutta eipä tuolla nyt näyttänyt olevan mitään mua vastaan, hymyili ja tervehti. Tuntui oikeasti ihan kivalta nähdäkin. Olisin voinut vaikka jutellakin, mutta törmääminen tapahtui aivan yllättäen ja väsyneen aivot eivät tajunneet pysätä juttelemaan.

Maaliskuu

Mua ärsyttää eikä ihan vähääkään. Mulla on nimittäin taas harjoittelu päällä ja tällä kertaa päätti eräs tutkintosuorituksenarvijoija jättää hyväksymättä mun suunnitelman. Ja ihan vain siksi, että se on uudistunut ja hän on tottunut vanhaan malliin. Ja tämä taas tarkoitti sitten sitä, että Mimmu kirjoitti eilen kolmisen sivua tekstiä, sellaista mitä kenenkään muun samaa ammattitutkintoa suorittavan ei tarvitse tehdä. Onko tämäkään sitten oikein? Arviointikeskustelussakin tämä samainen ihminen tullee ahdistamaan mua aivan liikaa. Miksei kukaan vaan kertonut ennen kuin häntä pyysin, että joudun tekemään ylimääräistä työtä??

Pakkohan se on jtn positiivistakin kertoa. Mun mielestä on vaan niin älyttömän kivaa kun tulee kevät. Tosin tämän aamuinen -28 pakkasastetta ei ollut kovin kiva. :(

Ei tässä ole oikein tullut tehtyä mitään ihmeempää. Tänään tajusin käydä täällä vielä olevassa Euromarketissa vain huomatakseni, että olisi kannattanut käydä jo viime viikolla, niin olisi saattanut löytääkkin vielä jtn. En vain ollut edes tiennyt, että siellä on loppuunmyynti menossa. Käteen jäi vain tuolle miehekkeelle paita, itselle tuoksu ja muutama meikki.

Mutta jospa sitä taas jatkaisi Seinfeldin katsomista, tuli ostettua tähän hätään kolme ensimmäistä kautta. :)

Wiuuuuhh!!!

Kuuluu vaan viuhahdus kun aika vaan vilistää ohi. Harjoittelukin on loppunut jo kaksi viikkoa sitten, se parisen viikkoa on taas koulunpenkkiäkin kulutettu, EA1-kortti suoritettu, Tampere-Tallinna -reissu heitetty ja takaisin tänne koulupaikkakunnalle tultu.

Viime viikon perjantaina tosiaan noustiin tuon miekkosen kanssa Tampereelle lähtevään junaan. Oltiin Treella iltasella, siitä sitten mun asunnolle. Aamulla hirveän aikaisin ylös hakemaan autoa ja eikun ajelemaan 100 km mun porukoille, joiden luota illalla takaisin. Sunnuntaina matka kohti Helsinkiä ja Tallinnaa, maanantaina Tallinnassa ja illalla takaisin Treelle. Tiistaina aamulla hammaslääkäri ja päivällä junalla, joka oli lähtiessä tunnin myöhässä, takaisin tänne pohjoisempaan.
Oli nopsa reissu. :(

Nyt sitten ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä parit tentit, kirjoittaa pari esseetä, suorittaa hygieniapassi ja käydä vielä seuraavassa harjoittelupaikassa allekirjoittamassa sopimukset. Sen lisäksi pitäisi vielä koettaa viettää hieman vapaa-aikaakin. Tosin se taitaa olla melko turha toive :(

Loputon väsymys

Mulla on ollut nyt parisen viikkoa aivan tajuton väsy. Aivan sama kuinka paljon nukkuu, voisi silti nukkua lisää. Eilen esimerkiksi nukuin "töiden" eli harjoittelupaikasta tulon jälkeen melkein kahden tunnin päiväunet ja silti vielä riitti yölläkin unta melkeinpä kymmeneksi tunniksi. Onko tääkään nyt ihan oikein?

Mulla olisi luvassa reilu viikon päästä nopea Tampereen vierailukin. Tosin siinä ei ihan hirveästi ehdi niillä kulmilla oleilemaan, sillä tekemistä on varattu vaikka sun minne. Eli aikaa vain olla, löytyy lähinnä öisin. Koskakohan tämä kiire ja stressi oikein helpottaa?

Kiirettä pitää

Mä olen ollut nyt kolme viikkoa harjoittelussa, suorittanut yhden näyttöviikon ja toista odotellessa. Reilu kaksi viikkoa vielä olisi tarkoitus tuolla olla ja sitten käydä keskustelua, että pääsenkö näistä tutkinnon osista läpi.

Melkoista menoa ja tapahtumaa on jokainen päivä tuolla harjoittelupaikassa. Siellä kun on kolmatta kymmenettä lasta ja muutamia aikuisia. Kivaa se silti on ollut, ainakin suurimmaksi osin.

Miehen kanssa on mennyt melko kivasti, vaikka aluksi hieman pelkäsinkin, että mitähän tulee tapahtumaan. Mulla kun on tapana aina miettiä kaikkien asioiden pahimmat vaihtoehdotkin. Kuulostanee typerälle, mutta se nyt on vaan se mun keino selvitä mahdollisista negatiivisista asioista.

Tänään olisi muuten taas ohjelmassa sitä pullan leipomista, tai sitten ehkä huomenna. Taitaa tältä päivältä olla puhti jo pois. Ja ei, meillä ei syödä mitenkään ylenpalttisesti sitä pullaa. Tein viimeksi vaan niin pienen taikinan, ettei siitä tullut kuin pellillinen ja meillä kun täällä kuitenkin käy kaksi lastakin harvasen viikko ja vieraitakin silloin tällöin, niin äkkiäkös se menee. :)

Mitäpäs muualle päin Suomea kuuluu?

Kouluärsytystä

Pakko avautua tännekin, muuten jo varmaan kaikille mahdollisille ihmisille asiasta avautunutkin.

Eli meidän luokalla on kaksi ihmistä, jotka ärsyttävät mua erityisen paljon. Tämä toinen ärsytti jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien, tämä toinen on alkanut ärsyttää vasta viime aikoina. Eli ärsyke nro 1 on keski-ikäinen nainen, jolla on kuitenkin alle kouluikäinen lapsi, iltatähti, jota paapotaan aivan hirveästi. Tämä lapsi on piirtänyt ärsykkeen nro 1 muistiinpanoihin ties mitä ja sitten tämä nro 1 valittaa siitä koulussa. Ei sitten ole tullut mieleen sanoa sitä sille mukulalle?!? Tämä nainen ei ole vielä kertaakaan ollut yhtenäkään viikkona joka päivä koulussa. Yleensä vielä hankkii kaikki menonsa päiville, joilloin tehdään jotain muuta kuin istutaan luokassa, kuten tänään. Tänään oli kevyttä sisäliikuntaa, niin tämä nainen sitten soitti eilen neuvolaan ja pyysi saada tuoda lapsensa sikapiikille päivällä eikä vasta koulupäivän jälkeen. 

Tämä ärsyke lisäksi puhuu melkeinpä koko ajan tunnilla, ei seuraa opetusta ja ärsyttää kyselemällä mitä vierustoveri kirjoittaa muistiinpanoihinsa. No eikö sekin ole vähän niinkuin oma asia mitä haluaa kirjoittaa. 

Tällä naisella ei ole korttia tililleen, vain hänen miehellä on kyseinen kortti, joten tämä nainen sitten lainailee muilta rahaa kun päättääkin mennä koulun jälkeen kaupungille ostamaan karkkipussin, hiuslakkaa tai muuta pientä. Ei voi ymmärtää...

Ärsyke nro 2 on myös keski-ikäinen nainen, jolla ei ole enää pieniä lapsia. Ensimmäisellä viikolla tämä nainen teki selväksi, että hän inhoaa julkista esiintymistä eikä osaa keskustella ihmisten kanssa. Kovinpa tuo silti suveneeristi pätee knoppitiedoillaan tunnilla mitään pelkäämättä. Paitsi kun oli aika lukea esitelmä, niin kyseinen ärsyke sanoi, ettei hän pysty mitenkään lukemaan ja alkoi melkeinpä pillittämään.

Tänään tuolla kevyen sisäliikunnan tunneilla oli tarkoitus itse leikkiä leikkejä, joita voisi lasten kanssa myös leikkiä. Tämä nainen sanoi, ettei hän voi osallistua, niska niin kipeä että huimaa. Niinpä tuo sitten istui liikuntasalin laidalla tuolilla ja vahtasi kun me muut pyörittiin ja leikittiin. Meinasin jossain vaiheessa sanoa tuolle ärsykkeelle, että en mäkään voi osallistua täysillä, sillä myös mun niska oli kipeä, huimasi kun nousi nopeasti ja päätäkin alkoi särkemään ja silti vaan koetin osallistua, mutta päätin kuitenkin jättää sanomatta. Ei se taida olla sen arvoista...

Tiedä sitten miksi kyseinen ihminen on hakeutunut opiskelemaan tuota alaa, kun ei näytä yhtään olevan kiinnostunut tekemään mitään. Mielellään vaan istuisi paikoillaan naama norsun vitulla tuijottaen paheksuvasti muita, jotka uskaltautuvat antamaan kaikki itsestään.

Tämä kyseinen nainenhan ei esimerkiksi osallistunut marraskuun alussa olleeseen ulkoilupäivään, koska ei pidä kylmästä ilmasta. No plaah! En pidä mäkään enkä mä ees silloin omistanu vielä kunnon ulkoiluvaatteita ja silti olin siellä ja palelin.

Mimmua ärsyttää!!!! UGH!!

Dementia?

Tietääkö kaikki sen tunteen, kun näkee jonkun henkilön ja on miettii, mistä tuntee tämän, mutta ei muista? Mulle kävi sellainen tänään. Meillä oli koulusta excursio erääseen kohteeseen. Siellä meille veti kierroksen eräs nainen, joka heti ensi näkemältä näytti tutulle. Siinä varmaan vartin ajan kuuntelin ja katselin häntä, mutta en millään keksinyt missä olen aiemmin nähnyt. Tuli siihen päätelmään, että olen varmasti nähnyt kyseisen naisen bussissa. Kuitenkin yhtäkkiä tämä nainen tuli kysymään, että olenko Mimmu. Myönsin ja hän kysyi muistanko häntä. Pienen vihjauksen jälkeen muistui mieleen; kyseessä oli miehen kaverin eräs suhdeviritelmä viime kesältä. Melko hyvin kyseinen nainen muisti mut, sillä takana ei ole kuin yksi tapaaminen ja sekin pikaruokaravintolan jonossa ja itse en silloin katsonut kuin lähinnä kyseisen naisen epäsovinnaista pukeutumista. :D

Kun olin saanut tietoon kuka nainen oli, meni hänen loppuselostukseltaan pohja, sillä tiedän naisesta asioita, joita ei siinä tilanteessa ehkä olisi hyvä tietää...

Mutta joo, sellaista tänään. Eipä tässä varmaan ole mitään sen kummempaa tapahtunut. Päivät koulussa, illat kotona, viikonloput kotona joko pelkästään miehen kanssa tai sitten täällä ovat myös miehen lapset ja meininki sen mukainen.

Ostin tuossa viime viikolla itselleni talviulkoiluhousut. En ole sellaisiakaan omistanut sitten lapsuuden. Se kertoo varmaan sitä, että eipä ole hirveästi tullut talvella ulkoiltua kävelyä enempää. Hieman kirpaisi maksaa se melko suuri summa pelkistä housuista. Vielä enemmän kirpaisee, kun pitää uhrata ennen joulua vielä rahaa kenkiin sekä talvitakkiin. Miksi kaikki kivat talvivaatteet ovat niin hemmetin kalliita? Nimim. löysi hienon talvitakin, hinta 129€. Ei varmaan tarvi sanoa, että se takki jäi kauppaan.

Hei kaikki!

Täällä sitä edelleen ollaan. Koulunkäynti on pitkästä aikaa ihan kivaa, mitä nyt voisi tapahtua hieman enemmänkin. Tänään esimerkiksi oli lukujärjestyksen mukaan koulu klo 8-15, arvatkaapa kuka oli kotona ennen klo 12? Opettaja ei ollut keksinyt mitää järkevää tekemistä enää täksi päiväksi. Harjoittelupaikan onnistuin saamaan vajaan 10 min kävelymatkan päästä eli se olisi edessä heti tuossa vuodenvaihteen jälkeen. Huomenna olisi luvassa toimintapäivä eli kaikki säänjumalien kaverit voisivat toivoa nyt huomiseksi sateetonta ja hieman tämän päiväistä lämpimämpää ilmaa.

Täytin tuossa viime viikolla 25 viidennen kerran. Lahjaksi mies oli ostanut suloisen kortin ja pussillisen lakuja, jotka odottivat aamulla keittiössä kun heräsin. Ajatus on tärkein. :)

Mutta mitäpä teille kuuluu? :)

16 naista

Mun kouluryhmässä on 16 naista. Siihen mahtuu jos minkä ikäistä, mallista, näköistä ja oloista ihmistä. Yksi juttu erottaa mut kaikista näistä muista: mä olen ainoa, jolla ei ole lapsia. Vielä en ainakaan ole silti kovin ulkopuoliseksi oloani tuntenut, toivottavasti niin ei tule käymäänkään.

16 joukkoon mahtuu myös henkilöitä, joiden seura ei kiinnosta pätkän vertaa, joiden puheet ärsyttävät melkein alkuunsa ja joiden toivoisi pysyvän erosssa musta. Eiköhän siihenkin taas totu.

Muuten ollut kyllä ihan kivaa, ei voi valittaa. :) Niska jumittelee, mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa. 

Tänne satoi maanantaina ensilumikin joka kyllä sulikin jo pois. Uutta lunta odotellessa :)

Pakkaspäivä

Olen täällä koulupaikkakunnalla ja täällä on pakkasta. Eilen kun tulin, oli maa vielä hieman valkoinen aamulla sataneen rännän johdosta.  Talvitakki on mukana, mutta vielä ei ole tarvinnut sitä laittaa päälle.

Mua jännittää hieman maanantaina alkava koulutus, sillä mä en ole ollut koulussa sitten vuoden 2003. Mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Mä alan tässä valmistautumaan leipomisurakkaan eskarilaisen kanssa. Palataan asiaan ja ilmoitelkaa itsestänne! :)

Kaikkea kanssa

Kuulinpas tänään, että eräs tuttuni on unelmien poikamiehessä. Sinällään ei siis haittaa, sillä on ole katsomassa kyseistä ohjelmaa. En varsinkaan nyt, sillä tuntemani myötähäpeä nyt vain olisi aivan liian suuri. Tämä kyseinen henkilö on poikatyttö. En jotenkaan olisi voinut uskoa, että hän olisi ikinä edes ajatellut menevänsä tuollaiseen sarjaan. No, tällaista sattuu ja samapa se nyt toisaalta on vaikka siellä onkin.

Kävin eilen menettämässä hermoni enoni kanssa. Mun ei pitänyt olla kertaakaan tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa, mutta tällä kertaa tarjottu rahallinen korvaus houkutti, niin suostuin tämän kerran. Ja valehtelematta mieleni teki lähteä ainakin viisi kertaa kävelemään sieltä, kerran melkein heitin fantat enon päälle. Koneongelma tuli kuitenkin hoidettua ja muistinpa taas, miksi en ole ennen eilistä ollut missään tekemisissä sitten maaliskuun.

Jos ei tässä nyt tapahdu maata mullistavaa, niin musta tulee koulunpenkinkuluttaja parin viikon päästä. Olen asiasta tiennyt nyt viikon verran enkä vieläkään oikein usko asiaa, sillä vain 10% hakijoista pääsi tuolle ammattitutkintokurssille. Vähän jännittää, sillä mä en ole ollut kuuteen vuoteen minkäälaisessa koulussa. Tämä koulujuttu tarkoittaa muuten myös sitä, että mä poistun joksikin aikaa Tampereen vaikutusalueelta.