Huomenna olisi viimeinen päivä tätä nykyistä työharjoittelua. Ihan kivaa on ollut, olen saanut olla tämän jakson itseäni parisen vuotta vanhemman naisen luona. Talo on ollut aivan älyttömän hieno ja lapset mukavia. Mutta kyllä mä silti odotan ensi viikkoa ja takaisin koulunpenkille palaamista. On se tavallaan helpompaa kuin tämä harjoittelussa oleminen.
Tänään tapahtui kaupassa jotain erikoista. Törmäsin nimittäin miehen lapsiin ja näiden äitiin. Viimeksi olen kyseistä naista nähnyt melkein kolme vuotta sitten ja silloinkin hieman kyseenalaisissa tilanteissa. Mutta eipä tuolla nyt näyttänyt olevan mitään mua vastaan, hymyili ja tervehti. Tuntui oikeasti ihan kivalta nähdäkin. Olisin voinut vaikka jutellakin, mutta törmääminen tapahtui aivan yllättäen ja väsyneen aivot eivät tajunneet pysätä juttelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti