perjantai 8. kesäkuuta 2012
Työasiaa
Eikä siinä edes kaikki. Jos teet toivomuksia työvuoroista, niin ei ole huomioitu. Itse toivoin ensi perjantaille aamuvuoroa ja ylityövapaita. Välivuorohan se siellä sitten lymysi, ilman niitä ylitöiden poisottoja. Ja juuri edellisenä päivänä olin siitäkin asiasta esimiehelle maininnut ja tämä oli asian kirjoittanut kalenteriinsa.
Töiden jatkostahan tämä esimies kertoo viime tippaan. Edellinen sopimus loppui viime sunnuntaina, torstai-iltapäivänä sain vasta tietää, että jatkuvathan ne pari viikkoa. Olisi varmaan pitänyt olla jatkamatta, eihän tässä tuu vaan kun vihaiseksi!
Ärsyttävää kun kyseinen henkilökin on pitämässä eilisen ja tämän omia ylityövapaitaan, niin ei pääse edes ennen maanantaita asiasta avautumaan!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Suunnitelmien muutoksia
Ei voi aina ymmärtää...
lauantai 7. toukokuuta 2011
Lauantai
Mulla on niskassa ollut nyt viidettä päivää sellainen kipeä kohta. Nytkin siellä sykkii se kipu. Kuinkakohan kauan sen kanssa olisi turvallista elää, ennenkuin lähden lääkärille valittamaan? Särkulääke hieman helpottaa, mutta silti se on inhottava, kun ei pyöräillessäkään voi katsoa kunnolla vasemmalle :(
Eli ei tällä kertaa sen kummempia jutusteluja, ei vaan toi niska kestä. :(
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Kutkaa
Cold and colder
Mun on kylmä vaikka sisälämpömittari näyttää 23 astetta. Tosin mä veikkaan, että tää mun kone huijaa sitä. Mittari kun nyt sattuu sijaitsemaan tässä vieressä.

Huomenna aikasin aamulla olisi tarkoituksena suorittaa kevyt 500 km autossa olemista. Ja jotta tuo matka ei olisi turhan helppo, lähtöaika tällä tietoa on klo 05 ja mukaan lähtee kaksi alakouluikäistä lasta. Ainoa helpotus tuohon saattaa olla se, että nämä lapset nukkunevat ensimmäiset pari tuntia, ainakin toivon mukaan. Onneksi on sisätilalämppäri, niin ainakin nuorempi saattaa nukahtaa kun auto on valmiiksi lämmin sisältä kun lähdetään.
Pakkasta tänne ei ole luvattu hirveästi yli -15, joten sen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Comeback
Milleköhän lääkärille mun pitäis mennä, että saan itteni ennen kesää terveeksi?
Miehelle tuossa viime viikolla sanoin, kun tuo kysyi milloinkohan tuo mun yskä menee ohi, että menee varmaan sitten kun mun työt loppuvat eli vuoden vaihteessa. Nyt sitten eilen kuulinkin, että mun työsopimusta jatketaankin toukokuun loppuun. Eli kesällä sitten katsellaan uudelleen tuota yskän paranemista. Lääkäritkään kun ei tiedä yhtikäs mitään, mikä tuon aiheuttaisi.
**
Oon saanu töissä tänään melkoista hellyyttä, 1, 5 vuotiaalla lapsella oli tänään aivan hirveä läheisyyden tarve ja sylihätä. Ei siinä hirveästi muuta voinu kun kanniskella toista tai istua jossain lapsi sylissä. Ja niskat kiittää.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Myötätuntoa
maanantai 4. lokakuuta 2010
Kolme ja nolla
Tänään käydessäni työterveydessä, sain sen vajaan tunnin aikana kuulla olevani nuori ja vanha. Kumpaa sitä sitten oikein on? Osaako joku sanoa?
tiistai 28. syyskuuta 2010
Ainaisesti?
Tautihan alkoi vielä niinkin hyvään ajankohtaan kuin viime lauantaina, päivänä jona oltiin miehen ja sen lasten kanssa pohjoisessa tapaamassa miehen sukulaisia, joita en ollut koskaan nähnyt. Siinä sitten kiva kätellä ja koettaa olla sosiaalinen, kun olo oli mitä surkein, yskitti ja nenä vuoti.
Reissusta selvittiin hengissä ja päästiinpä sunnuntaina vielä käymään Haaparannan Ikeassakin. Haaparanta oli muuttunut melkoisesti sitten viime näkemän, josta tosin oli aikaakin jo varmaan 20 vuotta.
Pakko sen verran vieä kertoa, että miehellä on varsin teräsmummot. Toinen on iältään 76, ajaa autoa ja vieläpä melko vauhdikkaasti. Ei mitenkään mummotyyliin. Saattaa puhua puhelimessakin ajaessaan eikä silti ole mitenkään uhkana muulle liikenteelle taikka tyhmille poroille, jotka ei vaan tajua väistää tieltä. Toinen onkin sitten jo melkein 10 vuotta vanhempi, mutta asustaa omakotitalossa yksin ja voi vallan mainiosti. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen, sillä omat mummoni ovat olleet kuolleena jo useampia vuosia, toinen peräti 24 vuotta.
maanantai 2. elokuuta 2010
Elokuu
Mimmu ei ala...
maanantai 26. heinäkuuta 2010
♥ Kela ja muut laitokset
Eli nyt ollaan sitten tilanteessa, että rahaahan en ole tämän kuun puolella saanut Kelasta ja sitä, koska tulisin saamaankaan, en tiedä. Ei voi muuta kuin rakastaa vain tuota Kelan ihanaa ja nopeaa toimintaa... PRKL!
Tietenkin soitin alkukuusta myös sossuun saadessani tietää tuosta Kelan pitkästä jonotuksesta ja mokasta. Siellähän he olivat jo tehneet mulle heinäkuun päätöksen ja siihen oli laskettu tuloja vaikka kuinka paljon. Vasta tänään soittaessani, siellä oleva lomalta palautunut rentoutuneen kuuloinen ääni lupasi korjata päätöstä ja laittaa rahaa tulemaan tilille Kelan aikaa vievän päätöksen ajaksi. Joten helpottaa kun tietää ettei tarvi pelkkää makaronia syödä. Eli sossua rakastan nyt aidosti :)
***
Ja sitten tuosta aiemmin mainitusta jännästä asiasta, niin tatuointihan sieltä tosiaan tuli. Kuvan laitan heti, kun rasvan aiheuttama ihottuma katoaa ja kunhan kuvaa on hieman vielä korjailtu. Kenelläkään muullahan ei voi olla niin hyvä tuuri, että halpa ja hyvä tatuoinnin hoitoon sopiva rasva eli Bepanthen aiheuttaakin nykyisin ihottumaa...
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Hui hurjaa!
Hirveästi ollut ongelmia tuolla harjoittelupaikassa. Työntekijöiden napit vastakkain ja se on näkynyt valitettavasti myös mun näyttötehtävissä. Noh, ainakin saa itsearviointiin paljon kirjoitettavaa. :)
***
Viikonloppuna pääsisin sitten lapsuuden käymään tivolissa. Eilen saatiin muutama vapaalippu, joten ainakin maailmanpyörässä pitää käydä kun viime kesänä se jäi Treella väliin. Mies vaan on sen verran nössö, että sitä ei maailmanpyörän lisäksi saa juurikaan muuhun mukaan.
***
Pakko valittaa sellaisesta, että miehen lasten äiti ei paljoa ajattele, eilenkin se lykkäsi ko. lapset tänne ensin "hoitoon" (ei sen ikäisiä varsinaisesti hoideta enää vaan vahditaan) ja sitten alkuillasta päättikin lupauksistaan huolimatta ollakin tulematta kotiin ja näin lapset sitten jäivät tänne yökylään. Ja tämähän tarkoittaa mulle sitä, että taas tuli nukuttua todella huonosti jo toinen yö putkeen. Ja mähän olen vauva, joka tarvii 8h unta, että pystyy suoriutumaan elämästä. PÖH!
tiistai 25. toukokuuta 2010
Taasko se vilahti
***
Meille on muuttanut saatanallinen vehje, nimittäin Playstation 3. Eipä se mies sillä niin paljoa pelaa, mutta miehen poika. Se suunnilleen omi jo mun ostaman pelinkin. Ja ihan vaan kostoks muutan aina sen ukon vaatetusta, sillä mua ärsyttää se, että se valittaa joka kerta alettuaan pelaamaan, että kuka on menny muuttamaan sen ukkoa. Viikonloppuna sanoin pojalle melko pahastikin siitä omimisesta, mutta suoraan se on ADHD-lapselle sanottavakin. Mua vaan ärsyttää tuollainen pelikoneen palvominen sen osalta. NIH!
***
Jos sitä jatkais koulujuttuja!
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
WC-tapoja
Ei mulla muuta. Pakko vaan avautua edes jonnekin.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Kouluärsytystä
Pakko avautua tännekin, muuten jo varmaan kaikille mahdollisille ihmisille asiasta avautunutkin.
Eli meidän luokalla on kaksi ihmistä, jotka ärsyttävät mua erityisen paljon. Tämä toinen ärsytti jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien, tämä toinen on alkanut ärsyttää vasta viime aikoina. Eli ärsyke nro 1 on keski-ikäinen nainen, jolla on kuitenkin alle kouluikäinen lapsi, iltatähti, jota paapotaan aivan hirveästi. Tämä lapsi on piirtänyt ärsykkeen nro 1 muistiinpanoihin ties mitä ja sitten tämä nro 1 valittaa siitä koulussa. Ei sitten ole tullut mieleen sanoa sitä sille mukulalle?!? Tämä nainen ei ole vielä kertaakaan ollut yhtenäkään viikkona joka päivä koulussa. Yleensä vielä hankkii kaikki menonsa päiville, joilloin tehdään jotain muuta kuin istutaan luokassa, kuten tänään. Tänään oli kevyttä sisäliikuntaa, niin tämä nainen sitten soitti eilen neuvolaan ja pyysi saada tuoda lapsensa sikapiikille päivällä eikä vasta koulupäivän jälkeen.
Tämä ärsyke lisäksi puhuu melkeinpä koko ajan tunnilla, ei seuraa opetusta ja ärsyttää kyselemällä mitä vierustoveri kirjoittaa muistiinpanoihinsa. No eikö sekin ole vähän niinkuin oma asia mitä haluaa kirjoittaa.
Tällä naisella ei ole korttia tililleen, vain hänen miehellä on kyseinen kortti, joten tämä nainen sitten lainailee muilta rahaa kun päättääkin mennä koulun jälkeen kaupungille ostamaan karkkipussin, hiuslakkaa tai muuta pientä. Ei voi ymmärtää...
Ärsyke nro 2 on myös keski-ikäinen nainen, jolla ei ole enää pieniä lapsia. Ensimmäisellä viikolla tämä nainen teki selväksi, että hän inhoaa julkista esiintymistä eikä osaa keskustella ihmisten kanssa. Kovinpa tuo silti suveneeristi pätee knoppitiedoillaan tunnilla mitään pelkäämättä. Paitsi kun oli aika lukea esitelmä, niin kyseinen ärsyke sanoi, ettei hän pysty mitenkään lukemaan ja alkoi melkeinpä pillittämään.
Tänään tuolla kevyen sisäliikunnan tunneilla oli tarkoitus itse leikkiä leikkejä, joita voisi lasten kanssa myös leikkiä. Tämä nainen sanoi, ettei hän voi osallistua, niska niin kipeä että huimaa. Niinpä tuo sitten istui liikuntasalin laidalla tuolilla ja vahtasi kun me muut pyörittiin ja leikittiin. Meinasin jossain vaiheessa sanoa tuolle ärsykkeelle, että en mäkään voi osallistua täysillä, sillä myös mun niska oli kipeä, huimasi kun nousi nopeasti ja päätäkin alkoi särkemään ja silti vaan koetin osallistua, mutta päätin kuitenkin jättää sanomatta. Ei se taida olla sen arvoista...
Tiedä sitten miksi kyseinen ihminen on hakeutunut opiskelemaan tuota alaa, kun ei näytä yhtään olevan kiinnostunut tekemään mitään. Mielellään vaan istuisi paikoillaan naama norsun vitulla tuijottaen paheksuvasti muita, jotka uskaltautuvat antamaan kaikki itsestään.
Tämä kyseinen nainenhan ei esimerkiksi osallistunut marraskuun alussa olleeseen ulkoilupäivään, koska ei pidä kylmästä ilmasta. No plaah! En pidä mäkään enkä mä ees silloin omistanu vielä kunnon ulkoiluvaatteita ja silti olin siellä ja palelin.
Mimmua ärsyttää!!!! UGH!!
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Yksin kaksin
Se, joka haluaa tuntea olevansa yksin miehensä seurassa, hankkikoot miehen, joka päättää päivittää tietokoneensa komponentteja.
Nimim. kolmatta päivää tietokoneleskenä
Maanantaina se alkoi. Kaupassa sentään käytiin, sieltä tullessa huomasin erään leipomisen kannalta tärkeän asian unohtuneen ja lähdin vielä nopeasti käymään pienessä lähikaupassa. Tietenkin olettaen, että ostokset olisivat miehen toimesta tuona aikana ajautuneet jääkaappiin. Puolisen tuntia kauppareissussa meni, kotona vastassa odotti ruokakassit keittiön lattialla, pakasteet kassissa puoliksi sulaneina, pari nälkäistä lasta ja konetta kokoava mies.
Mä en ala!
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Allergia - tuo mukava asia
Mähän olen allerginen eläinpölylle, siitepölylle ja ihan vaan pölylle. Nyt kesän aikana huomasin olevan jonkin verran allerginen myös tomaatille. Alkukesän söin allergialääkkeitä ja nyt kun menin miehen luo, jossa ei eläinpölyä ole, päätin lopettaa turhan lääkkeiden syönnin. Mitään tukkoisuusoireita ei ollut. Nyt kun palasin takaisin omaan kotiini kissojen keskelle, kurkku on kipeä, nenä tukossa ja korvaakin särkee tuon kurkkukivun takia. Pölyäkin täällä on enemmän kuin laki sallii. Pitäisi varmaan siivota alkuviikosta. Ei ole kivaa tälläinen aikuisiällä iskenyt allergia. Haluaisiko joku sen?
Hei, arvaako joku mihin mä meen huomenna? No hammaslääkäriin. Vaihteeksi. Toivottavasti ei ole se sama setä kuin viime viikolla. Mä kun haluaisin pitää huuleni ehjinä ja meikkini naamassa. Ei voi olla liikaa pyydetty.
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Kalsarikänni
Tänään on taas ollut sellainen päivä, että olisi ehkä kannattanut nukkua tämän yli. Tai itseasiassa se alkoi jo eilen. Mies on käyttäytynyt todella inhottavasti, koko ajan pahalla päällä ja tottakai se tarttuu muhunkin, tosin mä en tule pahalle päälle vaan surulliseksi. Eilen se sitten tiuski oikein urakalla, selvisipä siinä samalla muutama asia ja tänään selvisi vielä lisää kun vaan heitin yhden jutun ilmoille. Edelleen se on räjähdysherkkä, itseppä on tilanteen aiheuttanut. Eikä tuo halua puhua niitä selviksi, kun taas mä haluan. Vaikkakin olen itkenyt tän päivän aikana aivan tarpeeksi. Ja vain siksi, että otan itseeni, kun toinen ei halua puhua tai tiuskii.
Miehillä on PMS!
Eilen ukkosti oikein kunnolla. Täältä katkesi sähköt sen ukkosen ajaksi, ehkä 15 min. Mä en ehtiny sammuttaan konetta tai ottamaan antenninjohtoa tms pois seinästä, sillä se ukkonen tuli aivan yllättäen tähän päälle. Aluksi kuului vaimeaa kuminaa jostain todella kaukaa ja sitten aivan äkkiä jyrähti päällä ja sähköt katkesivat. Sähköt tuli päälle heti, kun ukkonen oli mennyt ohi, koneen sain käyntiin aivan normaalisti, televisiokin toimi, ainoastaan digiboksi ei suostunut toimimaan kunnolla. "Tarkista antenninjohto" siinä luki. Tein kaikkeni ja se ei toiminut. Tänään ajattelin ensin käydä ostamassa uuden antenninjohdon, josko se olisi siitä kiinni. Kuitenkin kokeilin vielä ja kappas, sehän toimii! Tiedä sitten, iskikö ukkonen johonkin talon järjestelmään ja se saatiin toimimaan vai mitä tapahtui. En valita. Ei olisi ollut varaa uutta boksia ostaa tällä hetkellä.
Ai niin, ei tuo mies ole ainoa syy miksi olen viime aikoina itkenyt. Kävin labrassa tuossa taannoin, tulokset olisin saanut jo viime viikolla, mutta en uskaltanut soittaa. Ajattelin, että jos mulla kohdunkaulansyöpä on, niin eiköhän sieltä olisi soitettu jo. Silti olin aivan varma, että mulla syöpä on, sillä labratäti vähän sanoi, ettei voi puhdas näyte olla ja kun puoli vuotta aiemminkaan ei ollut puhdas. Neljä päivää tulosten valmistumisen jälkeen pakotin itseni soittamaan tulokset ja puhtaathan ne olivat. Menin sanattomaksi kun täti puhelimen toisessa päässä sanoi tämän, en tainnut edes sanoa kiitos, hei. Suljin vain puhelimen ja aloin itkemään. Helpotusitku on paljon parempi kuin turhautuneisuus itku.
Edit 20.35 Ai niin, unohdin kertoa. Juon olutta. :)
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Ilkeä ihminen
Mä olen ehkä hieman ilkeä, mutta kaikki muistavat tämän ihmisen, joka kävi joka viikko istumassa täällä monen monta tuntia. No, tänään se oli taas täällä. Ehkä huomasi mun olevan jotenkin outo, sillä ei ollut täällä kuin kaksi tuntia, tosin me käytiin kaupassa ennen tänne tuloa ja siihen meni parisen tuntia myös. Kauppareissua ennen olin sopinut miehen kanssa, että tämä soittaa mulle ja puhutaan siinä kuinka ärsyttävää on kun ihmiset käyttäytyvät toisen kotona kuin omassaan. Tämä kaverini tottakai kuuli kaiken kuten pitikin. Tänne tultaessa oli hieman varovaisempi kuin yleensä. Ei tosin paljoa. Ärsytti se silti.
ARGH!
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Näin niitä asioita perutaan
Mun piti tosiaan tavata kaveria tänään kaupungilla (ei tämä sama, joka ärsyttää). Noin 15 min ennenkuin lähdin, hän ilmoittaa ettei onnistukkaan. On päättänyt jäädä tekemään ylitöitä. Mä ymmärrän kyllä, että joskus on ehkä niitä ylitöitä tehtävä, mutta pakkoko niitä on just silloin kun on jotain sovittuna.
Mä tiedän ottavani itseeni aivan liian helposti ja tämä oli tänään taas se tilanne. Tuli paska olo, kun olisi voinut olla hauskaa ja nyt sekin peruuntui. Tai pikemminkin siirtyi huomiselle. Katsotaan vaikka kun kello tulee huomenna neljä, niin tuo samainen tyttö pakertaa vielä töitä ja ilmestyy paikalle aikaisintaan puoli viisi.