Päivitystä

Kirppariviikko tuli käytettyä ja kaikki oululaiset tuntuivat boikotoivan meidän pöydän vaatteita. Koko viikon saldo oli hieman reilu 50€. Eli aivan paska myynti. Tuntui, että ilmaiseksi olisi pitänyt antaa käyttämättömíäkin vaatteita, niin olisi vasta kelvannut. Ja kun kyseessä ei tosiaan ollut mitään rikkinäisiä vaatteita. Ei ymmärrä.

***

Viime viikolla tuli sitten tavattua miehen äitiäkin ensimmäistä kertaa vaikka tässä ollaan jo useampi vuosi yhdessä oltukin. Äidillä itsellään ei ole tuntunut olleen kiinnostusta, sillä kai oletti mun olevan miehen exän oloinen, josta tuntuu ettei kukaan koko tuosta suvusta pitänyt. Ja asuuhan tuo kyllä aivan toisella puolen Suomeakin. No, nyt tosiaan tavattiin ja heti seuraavana aamuna tuo äippä soittaa miehelle "olipa se Mimmu tosi mukava ja aivan normaali ihminen!" Ööh, joo. Mitä mun olisi pitänyt olla?

***

Mä sain eilen niskaani/käteeni niin mojavan jumitilan ja säryn, ettei särkylääkkeistä paljon ollut apua. Parin tunnin sisään otetut 2000mg Buranaa ja relaksantti + jäätävä määrä kipugeeliä -> edelleen itkua vääntäen etsin asentoa, missä pystyi nukkumaan. Uni kuitenkin tuli ja heräsin keskellä yötä siihen, kun särky olikin poissa.

Cold and colder

Mun on kylmä vaikka sisälämpömittari näyttää 23 astetta. Tosin mä veikkaan, että tää mun kone huijaa sitä. Mittari kun nyt sattuu sijaitsemaan tässä vieressä.




Huomenna aikasin aamulla olisi tarkoituksena suorittaa kevyt 500 km autossa olemista. Ja jotta tuo matka ei olisi turhan helppo, lähtöaika tällä tietoa on klo 05 ja mukaan lähtee kaksi alakouluikäistä lasta. Ainoa helpotus tuohon saattaa olla se, että nämä lapset nukkunevat ensimmäiset pari tuntia, ainakin toivon mukaan. Onneksi on sisätilalämppäri, niin ainakin nuorempi saattaa nukahtaa kun auto on valmiiksi lämmin sisältä kun lähdetään.
Pakkasta tänne ei ole luvattu hirveästi yli -15, joten sen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla.

Ikuista väsyä ja muuta marmatusta

Mulla on sellainen tunne, että en ole nukunut reilu kahteen viikkoon yksiäkään täysiä yöunia. Jatkuvasti olen väsynyt eikä tuota väsymystä helpota yhtään se, että teen joka arkipäivä töitä yli 8.5 tuntia. Ja tuo työhän ei ole mitään kevyttä toimistohommaa. Ja kaiken hyvän päälle mulla on vielä flunssa. Allergialääkkeiden avulla tässä mennään.

Sain tänään varattua jopa tänne Ouluun vaihteeksi hammaslääkäriajankin. Se hammasshow ei nimittäin ole ihan vielä ohi. Yksi paikkaus on jopa lohjennutkin tässä kesän aikana, joten sitäkin on korjailtava muutaman vanhan paikan lisäksi. Kallein juttu tulee olemaan purentakisko, mutta toivottavasti sen avulla pääsisin niskajumeista eroon.

***

Mä olen huomannut jännän seikan viime aikoina. Miehen vanhempi lapsi on muuttunut jollakin tavalla todella raivostuttavaksi. En sitten osaa sanoa, että onko vaan mua kohtaan vaiko kaikkia muitakin. Ehkäpä se on tuo esiteini-ikä ja tietty asenne naisia kohtaan, joka juontaa juurensa ko. lasten väleistä äitiään kohtaan. Äiti lahjoo lapsia, nämä saavat tehdä melkeinpä mitä haluavat kotonansa. Keksejä ja karkkia siellä syödää harvasen päivä, samoin pleikkari-/tietokonepelejä saatetaan pelata monen monta tuntia putkeen. Ei oikein toimi ei.
Mutta onneksi toinen lapsista on ainakin vielä aivan siedettävä, vaikkakin aivan liian tuulella käyvä sekin.

Jumittelee

Olipas taas viikonloppu.

Tässä on nyt kolmatta päivää aivan tajuton niskajumitus päällä. Eilen ei pää kääntynyt kunnolla ja sitä särkikin vähän väliä.
Viime yönä sitten notkuin monta tuntia hereillä kun ei taaskaan pää kääntynyt, teki pahaa ja oli tunne kuin joku olisi kaivanut silmiä pois päästä. Eli törkeä hedari. Vasta pari relaksanttia ja buranaa teki sen verran tehtäviään, että sain nukuttua parisen tuntia.

Ja koska niska on jumissa niin vain nopea koneella kökötys ja sitten katsomaan niinkin aivotonta hömppää boksilta kuin Rillit huurussa.

*
Tulipas tuossa eilen tajuttua sellainenkin asia, että nyt opintojen myötä olen alkanut tiedostamaan enemmän sitä, miksi teen tiettyjä asioita tuon miehen lasten suhteen. Siinä on vain sellainen ongelma, että mies sitten vesittää ison osan niistä tietyistä asioista antamalla periksi lapselle tai sitten tavallaan ignooramalla mun sanomiset.
Esimerkkinä eilen kun nuorempi lapsi tuli pyytämään kirsikkatomaatteja, annoin niitä hänelle, mutta sanoin, että pitää syödä pöydän vieressä kun muuten ne on levällään sohvalla ja hän murjoo ne sinne. Lapsi alkoi sitten vääntään melkein märyä kun olisi halunnut katsoa telkkaria samalla. Sitten vasta mies avaa suunsa ja sanoo lapselle "no mene nyt olkkariin syömään, tämän kerran". Eiköhän näissäkin pitäisi olla taas johdonmukainen, häh?!?! Alle kouluikäisestä lapsesta kuitenkin kyse...