Pitkä viikonloppu sujui niin hyvin, että itku pääsi, kun saatoin miehen junalle eilen. Jos olisin ollut julkisen liikenteen varassa, olisin varmasti itkenyt enemmän, nyt piti skarpata, sillä ei autoa ajeta silmät sumeina.
Viikonloppu meni nopeasti, näimme ystäviä, vietimme aikaa kahdestaan sekä kävimme kirppareilla. Alkuviikosta kävimme lapsuuskodissani, pitihän mies sielläkin esitellä. ;) Taisi aika hyvän vaikutuksen tehdäkkin kyllä.
Tässä sitä pitäisi taas muutamia viikkoja pärjätä etäsuhteessa, sitten olisi taas itselläni aika astua junaan ja matkata muualle joulun viettoon ja valmistelemaan tiettyjä asioita.
Mitäs täällä on tapahtunut? Jotain mullistavaa? Oli muuten kova homma, kun vajaa viiden vuorokauden tauon jälkeen, mulla oli pikkasen vajaa 400 postausta luettavana täällä. Hetki siinä meni kyllä.
Mutta tää menis tästä nyt syömään iltapalan. Palaillaan taasen asiaan!
6 kommenttia:
No, pianhan te sitten jo taas näätte. :)
Eipä täällä mitään ole tapahtunut. Kuten varmaan olet jo huomannutkin.
Oh, niin on söpöisää, että katkeraa sinkkua alkaa öllöttää :D. Etäsuhteilussa on kyllä haasteensa, toivottavasti selätätte ikävän. :)
Tiina: Niinpä, mutta silti se tuntuu niin inhottavalle jutella taas puhelimessa tai koneella. :( Toisaalta, parempi kuin ei mitään.
Hehku: Ei kannata alkaa öllöttää ;)
Tottakai se itku tulee, mutta se on normaalia ja kertoo siitä välittämisestä... Noh, eihn tuossa ole enää kauhian pitkä aika tapaamiseen vaikka odottavana aikahan on aina tunnetusti pitkä. Joulua odotellessa siis :) Ja ihana lukea, että olet onnellinen...
Lumi: Tottahan se on, että normaalia tuo on, mutta joka kerta niin kovin hankalaa nykyään. Musta on tainnu tulla pehmo :)
Hieno homma, jos se mun onnellisuus näkyy myös tekstissäkin!
Tuli muutes vaan mieleen yks juttu kun luin tuota kirjoitustas uudestaan siitä kohdasta että 'valmistelemaan tiettyjä juttuja'. Meinaatko vaihtaa maisemia kenties ?
Lähetä kommentti