Tänään tuntui olevan Pitkäniemen potilaiden ulkoilupäivä. Sen verran kummallista hiihtäjää tuli tänään vastaan. Aamulla menin bussilla kaupunkiin, bussissa oli heti yksi tyyppi melkein takapenkissä ja hoki suht isoon ääneen jotain mantraa ja alkoi laulamaan puolivälissä matkaa.
Keskustassa bussipysäkillä oli päivän toinen outous. Hieman huonommin pukeutunut naisihminen tuijotti mua häpeilemättä varmaan 5 min putkeen. Tuli hieman vaivaantunut olo. Onneksi ei tullut samaan bussiin.
Kun lähdin määränpäästäni takaisin päin, oli bussipysäkillä baskeripäinen mies, joka puhui todella lujaan ääneen itsekseen ja välillä sanoi jotain mullekin.
Neljäs erikoisuus oli Keskustorilla. Odotin bussia kotiin päin, tuli siihen kasvoiltaan todella naismainen isomahainen mies, jolla oli ihan liikaa Menneniä. Ja tottakai tuo ilmestys tuli bussissa istumaan toiselle puolelle käytävää. Siinä vaiheessa se Mennen alkoikin ja haisemaan hyttysmyrkylle.
Ja jotta päivä olisi täysi, näin viimeisen tapauksen matkallani hammaslääkäriin. Sinne siis menin kävellen. Puolimatkassa oli pysäkillä nainen, jolla oli pitkät kalsarit jalassa ja niiden päälle vedetty raidalliset sukat. Hiuksissa oli jokin hörsöpinni jos toinenkin. Kun olin kohdalla, tämä huutaa isoon ääneen moi. Tullessani takaisin reilu tuntia myöhemmin, tämä sama nainen oli edelleen siinä samalla pysäkillä. Ja kyllä, täällä menee kuitenkin busseja melko usein. Eli hän vaan hengaili siinä.
2 kommenttia:
Hihi! Varmaa aika rentouttavaa kun uskaltaa olla oma itsensä ja vaikka laulaa luikauttaa sillon kun siltä tuntuu. Heheheh.
Annalinda: Niin se varmaan onkin. :) Ja toisaalta, eikö ne, joilla heittää päässä, ajattele, että kaikilla muilla on päässä vikaa? :D
Lähetä kommentti