Kaikkea kanssa

Kuulinpas tänään, että eräs tuttuni on unelmien poikamiehessä. Sinällään ei siis haittaa, sillä on ole katsomassa kyseistä ohjelmaa. En varsinkaan nyt, sillä tuntemani myötähäpeä nyt vain olisi aivan liian suuri. Tämä kyseinen henkilö on poikatyttö. En jotenkaan olisi voinut uskoa, että hän olisi ikinä edes ajatellut menevänsä tuollaiseen sarjaan. No, tällaista sattuu ja samapa se nyt toisaalta on vaikka siellä onkin.

Kävin eilen menettämässä hermoni enoni kanssa. Mun ei pitänyt olla kertaakaan tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa, mutta tällä kertaa tarjottu rahallinen korvaus houkutti, niin suostuin tämän kerran. Ja valehtelematta mieleni teki lähteä ainakin viisi kertaa kävelemään sieltä, kerran melkein heitin fantat enon päälle. Koneongelma tuli kuitenkin hoidettua ja muistinpa taas, miksi en ole ennen eilistä ollut missään tekemisissä sitten maaliskuun.

Jos ei tässä nyt tapahdu maata mullistavaa, niin musta tulee koulunpenkinkuluttaja parin viikon päästä. Olen asiasta tiennyt nyt viikon verran enkä vieläkään oikein usko asiaa, sillä vain 10% hakijoista pääsi tuolle ammattitutkintokurssille. Vähän jännittää, sillä mä en ole ollut kuuteen vuoteen minkäälaisessa koulussa. Tämä koulujuttu tarkoittaa muuten myös sitä, että mä poistun joksikin aikaa Tampereen vaikutusalueelta.