En tiedä yhtään miksi, mutta sellainen mulla vaan nyt on. On tässä jo pidempään mennytkin kaikin puolin ihan tasaisesti. Ehkä se on vaan tottumusta siihen, että aina jossain vaiheessa joku asia kosahtaa, ennemmin tai myöhemmin. Ei sellaista saisi silti odottaa.
Kaveri tulee tänään tänne. Illalla kaupungille. Huomenna ilmeisesti shoppailemaan. Hyvä shoppailla, kun ei ole oikeasti yhtään rahaa. Eipä kyllä toissa päiväisen vaatehuoneinventaarion jälkeen tarvitsekkaan oikein mitään. Tämä mun toisessa kaupungissa asuva kaverini on huomattavasti innostuneempi tästä kyläilystä kuin mä. Onhan se kiva nähdä, mutta silti mua vähän ahdistaa. Tiedän hänen kyselevän asioita, joista en halua puhua. Pitää olla vaan kova ja sanoa, ettei halua puhua niistä.
Tämä toinen kaverini, jolla on ollut tapana asua täällä, on ilmeisesti suuttunut mulle. Laittoi viime viikolla sähköpostin, johon en vain saanut vastattua kuin vasta n. neljän päivän päästä. Nyt tuosta ihmisestä ei ole kuulunut yhtikäs mitään. Ehkä suuttui siitä, kun viime viikolla sanoin, että mulla on kaikkea muuta, ettei kannata sillä viikolla tulla ja nyt siinä sähköpostissa, minkä hänelle lähetin, en kutsunut kylään. Se koko sähköpostiviesti oli vain kaksi riviä pitkä. Toinen vaihtoehto on se, että hän on löytänyt tiensä tänne, mitä kyllä suuresti epäilen. Mutta jos on, niin terkkuja vaan! :)
Mutta joo, mä lähden tästä jatkamaan pyykkäystä. Imuroidakkin pitäisi ja pestä lattia ja siivota kissojen hiekkalaatikko ja ehkä tiskatakkin. Ja tottakai laittaa lakanat sänkyyn. On tässä taas tekemistä :)
Hauskaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti ei sada koko viikonloppua!
6 kommenttia:
Mullakin on joskus sellainen kutina, että jotain ikävää tulee tapahtumaan. Aika usein se pitää paikkansa, mutta sitten joskus taas se ei pidäkään. :)
Hmm, niin, onhan toi sun viestisi ollut aika selvä, jos ootte joka viikko nähneet ja sitten yhtäkkiä et ehdikään ja sähköpostiinkin vastaat tosi hitaasti ja lyhyesti. Että sinällään en ihmettele, jos kaveri on ottanut nokkiinsa.
Kivaa viikonloppua! :)
Tiina: Luulis, että se ois ollu jo aiemminkin selvä. Mä olen itse kutsunut hänet kylään varmaan tammikuussa viimeksi ja silti joka viikko täällä on asunut.
No ei se varmaan ole ollut, jos tuo oli ensimmäinen kerta kun sanoit ei.
Jos sen kaverin ajatukset pyörii niin paljon oman navan ympärillä kuin olen käsittänyt, niin tuskin sillä edes on käynyt mielessä, että sä et ehkä haluaisikaan sitä joka viikko sinne hengailemaan. Kysymys on ollut ainoastaan siitä, että minä päivänä.
Tiina: Ehkä se ei vaan ajattele asioita samaan tapaan kuin mä. Kyllä mulle tulisi jossain vaiheessa mieleen, että jaksaakohan tuo ihminen katsella mua joka päivä. Varsinkin kun se jutustelu on tosiaan joka kerta sitä, että hän lähinnä puhuu, mä kerron vaan yleisiä asioita. En todellakaan mitään kovin henkilökohtaista (hänen äiti on entisen kotikaupunkini pahin juorukello).
Inhottavinta tässä on se, että nyt mä olen tilanteessa, ettei hän ole ollut täällä kohta kolmeen viikkoon, mikä on hienoa, mutta kun mietin, että olenko suututtanut hänet, ajattelin jo laittavani itse sähköpostia takaisin. Tosin joutuisinko sitten taas ojasta allikkoon? Ihan kummitytön vuoksi olisi kiva olla edes jonkinlaisissa väleissä.
Tuttu tunne .. ymmärrän mistä puhut..
kiva blogi muuten.
Käy tsekkaa mun jos haluut.
Annyyavicky.blogit.fi
Kirjoittelen tosi avoimisesti mun psyykiseistä ongelmista!
Annyyavicky: Melko moni taitaa tosiaan tietää tuon tunteen. :)
Ja kiitos, mäkin tykkään tästä ;)
Ja kyllä, käyn vierailemassa blogissasi.
Lähetä kommentti