torstai 14. toukokuuta 2009

Että sellainen torstai

Se mun pahan tuulisuus vaihtui jossain vaiheessa itkuksi, sitten hirveäksi aivan sama-tunteeksi, joka on nyt vieläkin hieman päällä. Sitten päätinkin nukkua melkein 3 h päikkärit, niin elämä näytti hieman valoisammalle. Mutta silti ärsyttää tietyt asiat.

Selkäkin päätti alkaa kipuilemaan. Ei ehkä ole pitänyt siitä, kun koetin venyttää sitä vähän liikaa tuossa tänään ja eilen. Ja että nukuin päikkärit sängyllä poikittain, nojaten isoon pinoon tyynyjä. Toivotaan, että sekin menisi pian ohi.

7 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Se on joskus semmosta. Ei kai siinä auta kuin itkupotkuraivota kunnes se menee ohi.

Annalinda kirjoitti...

Toivottavasti helpottaa!

Mie oon yrittäny useita kertoja muuten kommentoida tänne, mutten usein saa edes muitten kommentteja näkyviin. Sama outous parissa muussa bloggerin blogissa :(

Mimmu kirjoitti...

Tiina: Joskus vaan tuntuu, ettei se itkupotkuraivarikaan aina auta. Sitten sitä vaan kihisee itsekseen niin kauan, ettei vaan enää sitäkään jaksa.

Annalinda: Kummallista ettei pääse kommentoimaan. Ei mulla ole kyllä ollut sellaista ongelmaa. Sua yritetään selvästi sensuroida :D

Ja kyllähän se nyt vähän helpottaa. On edelleen se aivan sama -tunne, mutta eiköhän sekin sitten jossain vaiheessa mene ohi.

Hehkuvainen kirjoitti...

Voihan selkä :/! Mukavampaa, kivuttomampaa ja kaikin tavoin parempaa viikonloppua!

Mimmu kirjoitti...

Selkäkipu on kyllä inhottavaa. Jotenkin onnistuin saamaan unta. Onneksi nyt on jo vähän parempi. Saa nähdä mitä tykkää kun pitää kohta lähteä taas käpyttelemään hammaslääkäri kohti.

Mukavaa viikonloppua myös sulle! :)

Tiina kirjoitti...

Pitäiskö se tunne saada purettua jotenkin?
Jos vaivaa esimerkiksi joku parisuhteellinen juttu, niin yleensä se helpottaa keskustelemalla asiasta.
Jos taas koko elämä vaan potkii päähän, niin... no, pitää vaan näyttää keskaria sille ja uskoa, että asiat järjestyy.

Mimmu kirjoitti...

Ois se kiva saada se tunne jotenkin pois. Tulee vaan itelle ja muille paska olo,kun on se olo. Ja parisuhteellisen ongelman ratkominen ei ole aina niin helppoa ihmisen kanssa, joka ei aina tahdo puhua just sillon kun mulla ois siihen tarve. Ja elämä potkii päähän sen verran paljon toisinaan, että ei auta vaikka kuinka haistattelis sille. Tulee vaan toisinaan tunne, ettei mikään muutu. Ainakaan tarpeeksi nopeasti.

Mutta onneksi tänään on parempi päivä :)