Lätinää

Mistä tietää, että olikin jo aika leikata hiuksia? No siitä, kun niistä leikataan pois 15 cm ne ovat silti pisimmillään lapaluihin saakka.
Kävin viikolla tosiaan leikkauttamassa hiukseni. Ja varmaan leikkautan kohta lisää. Pitäähän sitä kesätukka olla :)


Niskajumitus jatkuu edelleen. Toisen puolen leukanivelkin kuuluu jumituksen piiriin. Kiva herätä aamulla ja koettaa avata suuta, joka on jumissa. Onneksi vielä olen saanut sen auki.

**

Mä muuten löysin tuossa sellaisen koulutuksen, jonne haluaisin. Se alkaisi syksyllä ja tämä nykyinenhän koulu loppuu tuossa kesällä. Luultavasti vaan käy niin, että hakijoita on taas enemmän kuin tarpeeksi enkä pääse. Jotenkin erityislasten parissa olisi vaan kiva tehdä töitä. Kesäkuussa saa pitää peukkuja mun puolesta :)

Jumittelee

Olipas taas viikonloppu.

Tässä on nyt kolmatta päivää aivan tajuton niskajumitus päällä. Eilen ei pää kääntynyt kunnolla ja sitä särkikin vähän väliä.
Viime yönä sitten notkuin monta tuntia hereillä kun ei taaskaan pää kääntynyt, teki pahaa ja oli tunne kuin joku olisi kaivanut silmiä pois päästä. Eli törkeä hedari. Vasta pari relaksanttia ja buranaa teki sen verran tehtäviään, että sain nukuttua parisen tuntia.

Ja koska niska on jumissa niin vain nopea koneella kökötys ja sitten katsomaan niinkin aivotonta hömppää boksilta kuin Rillit huurussa.

*
Tulipas tuossa eilen tajuttua sellainenkin asia, että nyt opintojen myötä olen alkanut tiedostamaan enemmän sitä, miksi teen tiettyjä asioita tuon miehen lasten suhteen. Siinä on vain sellainen ongelma, että mies sitten vesittää ison osan niistä tietyistä asioista antamalla periksi lapselle tai sitten tavallaan ignooramalla mun sanomiset.
Esimerkkinä eilen kun nuorempi lapsi tuli pyytämään kirsikkatomaatteja, annoin niitä hänelle, mutta sanoin, että pitää syödä pöydän vieressä kun muuten ne on levällään sohvalla ja hän murjoo ne sinne. Lapsi alkoi sitten vääntään melkein märyä kun olisi halunnut katsoa telkkaria samalla. Sitten vasta mies avaa suunsa ja sanoo lapselle "no mene nyt olkkariin syömään, tämän kerran". Eiköhän näissäkin pitäisi olla taas johdonmukainen, häh?!?! Alle kouluikäisestä lapsesta kuitenkin kyse...

3/5

Tänään tuli arviointikeskusteltua tutkinnonosa 3/5 hyväksytysti läpi. Piti näyttää hygieniapassia ja ea1-korttia, kertoa mitä on tehnyt ja miten ymmärtää tiettyjä asioita. Mä olen kuulemma havainnoija, niin mulle taas kerrottiin. Huomioin asioita ja osaan esittää negatiivistäkin palautetta siten, ettei vastapuolelle tule tunnetta, että arvostelen. Kyllä ne vaan saa mut kuulostamaan niin hyvälle! :D

Eilen tuli uudet lasitkin saatua. Mullahan on aina tosinaan piilarit ja toisinaan kehyksettömät lasit, nyt ryhdyin hurjaksi ja hankin lasit, joissa on metallinväriset kehykset. Mulla on varmaan muutaman vuoden päästä jo jotkut värillisetkin! Se on jännä muuten miten aina uudet lasit sattuu hetken aikaa korvien taakse, vaikka ne olisivat aivan sopivat. Tai sitten mulla vaan turposi pää kaikesta kehusta tuolla arviointikeskustelussa...

*
Tuossa eilen tuli mietittyä sellaista, että mitkä asiat ovat sellaisia, joita ei ex-puolisolle enää kerrota? Vaikka tarvitsisi tämän apua tietyllä tapaa. Mies nimittäin sai eilen ex-puolisoltaan puhelinsoiton ilta-aikaan. Tämä olisi ollut menossa päivystykseen (turhaan) ja kertoi aivan avoimesti naisvaivastaan. Eivätkö tuollaiset asiat ole kuitenkin henkilökohtaisia ja asioita, joita ei kerrota exälle, varsinkin kun ne eivät häneen liity mitenkään ja erostakin on kulunut jo useampia vuosia.
Tietenkin kun on yhteisiä lapsia, tulee oltua yhteydessä, mutta omaan terveyteen liittyvät tietyt asiat eivät välttämättä ole sellaisia, joita kerrotaan. Ainakin mä olen tätä mieltä. Aloin ajattelemaan sitä, että itse en hänen tilanteessa haluaisi, että exän nykyinen tietäisi tuollaisesta vaivasta.

Koulujuttua

Huomenna olisi viimeinen päivä tätä nykyistä työharjoittelua. Ihan kivaa on ollut, olen saanut olla tämän jakson itseäni parisen vuotta vanhemman naisen luona. Talo on ollut aivan älyttömän hieno ja lapset mukavia. Mutta kyllä mä silti odotan ensi viikkoa ja takaisin koulunpenkille palaamista. On se tavallaan helpompaa kuin tämä harjoittelussa oleminen.

Tänään tapahtui kaupassa jotain erikoista. Törmäsin nimittäin miehen lapsiin ja näiden äitiin. Viimeksi olen kyseistä naista nähnyt melkein kolme vuotta sitten ja silloinkin hieman kyseenalaisissa tilanteissa. Mutta eipä tuolla nyt näyttänyt olevan mitään mua vastaan, hymyili ja tervehti. Tuntui oikeasti ihan kivalta nähdäkin. Olisin voinut vaikka jutellakin, mutta törmääminen tapahtui aivan yllättäen ja väsyneen aivot eivät tajunneet pysätä juttelemaan.

Ajattelen... siis kirjoitan

Eli Tiinalassahan tällainen tuli vastaan ja kun olen tätä hiljaiseloa täällä pitänyt, koetetaan palata elämään vaikkapa näin.

Ikkunasta näkyy… koivuja, kuusia tai jtn vastaavia, lunta, liian paljon lunta. Taaempana kävelee koirankusettaja. En ymärrä miksi ne oikaisee tuolta meidän takapihan läheltä, ei kyllä enää meidän pihaa, mutta kuitenkin. MURRR!

Tänään mietin… miksi ahdistaa henkeä. Lisäksi mietin koulujuttuja ja sitä, mitä ostaisin kaupasta.

Olen iloinen siitä että… kohta on taas yksi harjoittelu ja näyttötutkinto suoritettu (toivottavasti) ja pääsee hetkeksi aikaa istumaan koulunpenkille.

Tänään meillä oli ruokana… porsaansisäfilepihvejä (pieniä), perunasalaattia sekä tuoretta ohrarieskaa.

Päivän asu oli… Grazy Agen melkein teinifarkut, musta pitkä toppi, musta trikoopaita, keltainen huivi, harmaat sukat sydämillä. Ulkona oli päällä musta huppari, pinkki takki, harmaa pipo, valkoiset tumput sekä mustat tennarit.

Tänään olen… vaihtanut vaipan noin kaksi kertaa, syöttänyt 1.5 vuotiasta kaksi kertaa sekä kävellyt aivan liikaa.

Aion… nukkua ensi yönä paremmin kuin kahtena edellisenä.

Aion mennä… pihan toiselle puolelle kaverin luo kylään ihan kohta.

Luen… työharjoittelussa Tori Spellingin Mommywoodia.

Olen tekemässä… tätä meemiä.

Toivon… että tämä kurkkukipu ei enteile flunssaa

Talossa ja puutarhassa… on kylmä :(

Kuulen… television ja yläkerran rottapiskin räksätyksen.

Parasta juuri nyt… hieno ilma.

Viikonloppuna aion… rentoutua. Toivottavasti ainakin.



Tänään on tosiaan ollut outo päivä. Heräsin aamulla siihen, että rintalastaan sattui aivan tajuttoman paljon ja henkeä ahdisti. Kipu hävisi päivänmittaan, mutta hengenahdistus ei. Ei täällä nyt vielä luulisi allergialääkkeitä tarvitsevan. Varsinkaan kun mies, joka on enemmän allerginen, ei ole niitä vielä tarvinnut. Täällä mikään vielä kuki.

Maaliskuu

Mua ärsyttää eikä ihan vähääkään. Mulla on nimittäin taas harjoittelu päällä ja tällä kertaa päätti eräs tutkintosuorituksenarvijoija jättää hyväksymättä mun suunnitelman. Ja ihan vain siksi, että se on uudistunut ja hän on tottunut vanhaan malliin. Ja tämä taas tarkoitti sitten sitä, että Mimmu kirjoitti eilen kolmisen sivua tekstiä, sellaista mitä kenenkään muun samaa ammattitutkintoa suorittavan ei tarvitse tehdä. Onko tämäkään sitten oikein? Arviointikeskustelussakin tämä samainen ihminen tullee ahdistamaan mua aivan liikaa. Miksei kukaan vaan kertonut ennen kuin häntä pyysin, että joudun tekemään ylimääräistä työtä??

Pakkohan se on jtn positiivistakin kertoa. Mun mielestä on vaan niin älyttömän kivaa kun tulee kevät. Tosin tämän aamuinen -28 pakkasastetta ei ollut kovin kiva. :(

Ei tässä ole oikein tullut tehtyä mitään ihmeempää. Tänään tajusin käydä täällä vielä olevassa Euromarketissa vain huomatakseni, että olisi kannattanut käydä jo viime viikolla, niin olisi saattanut löytääkkin vielä jtn. En vain ollut edes tiennyt, että siellä on loppuunmyynti menossa. Käteen jäi vain tuolle miehekkeelle paita, itselle tuoksu ja muutama meikki.

Mutta jospa sitä taas jatkaisi Seinfeldin katsomista, tuli ostettua tähän hätään kolme ensimmäistä kautta. :)

Wiuuuuhh!!!

Kuuluu vaan viuhahdus kun aika vaan vilistää ohi. Harjoittelukin on loppunut jo kaksi viikkoa sitten, se parisen viikkoa on taas koulunpenkkiäkin kulutettu, EA1-kortti suoritettu, Tampere-Tallinna -reissu heitetty ja takaisin tänne koulupaikkakunnalle tultu.

Viime viikon perjantaina tosiaan noustiin tuon miekkosen kanssa Tampereelle lähtevään junaan. Oltiin Treella iltasella, siitä sitten mun asunnolle. Aamulla hirveän aikaisin ylös hakemaan autoa ja eikun ajelemaan 100 km mun porukoille, joiden luota illalla takaisin. Sunnuntaina matka kohti Helsinkiä ja Tallinnaa, maanantaina Tallinnassa ja illalla takaisin Treelle. Tiistaina aamulla hammaslääkäri ja päivällä junalla, joka oli lähtiessä tunnin myöhässä, takaisin tänne pohjoisempaan.
Oli nopsa reissu. :(

Nyt sitten ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä parit tentit, kirjoittaa pari esseetä, suorittaa hygieniapassi ja käydä vielä seuraavassa harjoittelupaikassa allekirjoittamassa sopimukset. Sen lisäksi pitäisi vielä koettaa viettää hieman vapaa-aikaakin. Tosin se taitaa olla melko turha toive :(

Loputon väsymys

Mulla on ollut nyt parisen viikkoa aivan tajuton väsy. Aivan sama kuinka paljon nukkuu, voisi silti nukkua lisää. Eilen esimerkiksi nukuin "töiden" eli harjoittelupaikasta tulon jälkeen melkein kahden tunnin päiväunet ja silti vielä riitti yölläkin unta melkeinpä kymmeneksi tunniksi. Onko tääkään nyt ihan oikein?

Mulla olisi luvassa reilu viikon päästä nopea Tampereen vierailukin. Tosin siinä ei ihan hirveästi ehdi niillä kulmilla oleilemaan, sillä tekemistä on varattu vaikka sun minne. Eli aikaa vain olla, löytyy lähinnä öisin. Koskakohan tämä kiire ja stressi oikein helpottaa?

Kiirettä pitää

Mä olen ollut nyt kolme viikkoa harjoittelussa, suorittanut yhden näyttöviikon ja toista odotellessa. Reilu kaksi viikkoa vielä olisi tarkoitus tuolla olla ja sitten käydä keskustelua, että pääsenkö näistä tutkinnon osista läpi.

Melkoista menoa ja tapahtumaa on jokainen päivä tuolla harjoittelupaikassa. Siellä kun on kolmatta kymmenettä lasta ja muutamia aikuisia. Kivaa se silti on ollut, ainakin suurimmaksi osin.

Miehen kanssa on mennyt melko kivasti, vaikka aluksi hieman pelkäsinkin, että mitähän tulee tapahtumaan. Mulla kun on tapana aina miettiä kaikkien asioiden pahimmat vaihtoehdotkin. Kuulostanee typerälle, mutta se nyt on vaan se mun keino selvitä mahdollisista negatiivisista asioista.

Tänään olisi muuten taas ohjelmassa sitä pullan leipomista, tai sitten ehkä huomenna. Taitaa tältä päivältä olla puhti jo pois. Ja ei, meillä ei syödä mitenkään ylenpalttisesti sitä pullaa. Tein viimeksi vaan niin pienen taikinan, ettei siitä tullut kuin pellillinen ja meillä kun täällä kuitenkin käy kaksi lastakin harvasen viikko ja vieraitakin silloin tällöin, niin äkkiäkös se menee. :)

Mitäpäs muualle päin Suomea kuuluu?

Bun

Tuleeks joku syömään pullaa? Kohta ois tarjolla. :)

Ei mulla muuta. Heippa!