Kotosalla se tosiaan meni. Lauantaina iski migreeni mikä jatkui vielä sunnuntainkin puolelle. Eli olipas kivaa.
Tänään kaverini kävi kummityttöni kanssa. Tiedättekö tunteen, kun joku on liikaa kuin kotonaan? Kävelee eteisestä huoneen puolelle tuomaan tavaroita kengät jalassa, ottaa kylppärin kaapista pumpulipuikon kysymättä, ottaa käsi- tai muuta tarvisemaansa rasvaa kysymättä, menee ensimmäiseksi hakemaan itselleen lasillisen vettä mitään sanomatta (aiemmin se meni omin lupinensa hakemaan jääkaapista mehutiivisteen ja teki mehua, nyt on alkanut tosiaan juomaan vettä) ja käyttää mun astiakaappia kuin omaansa. Toki sen mukulan ruokia pitää lämmittää, mutta mun mielestä nyt olisi vaan kovin kiva, jos sanoisi, että ottaa sen lautasen sieltä. Käy parvekkeella tupakalla käyttäen siellä mun parvekekenkiä koskaan laittamatta niitä takaisin siihen paikkaan missä ne olivat. Käyttää kysymättä mun hierontahärveliä, jättää sen kakaran ruokalautasen, jossa on perunasosetta tai muuta helposti kuivuvaa ja jämähtävää ruokaa huuhtelemattomana tiskialtaan reunalle vaikka altaassa olisi mallina jo muutama lusikka.
Huomauttaa jokaisesta kissankarvasta mitä sen kakaran vaatteissa on, samoin pölystä tai parvekkeen oven edessä olevasta parvekekenkien pohjasta irronneesta katupölystä (siksi ne kengät pitäisi jättää mielellään siihen tiettyyn kohtaan eikä vaan suunnilleen parvekkeen oven eteen), jossa kakara on pyörinyt niin, että paita on edestä musta.
Ehkä olisi aiheellista sanoa, että ei sitä tarvitse joka helvetin viikko täällä asua ja jos kissankarvat tai pöly häiritsee, niin mä kyllä annan mielelläni imuria sekä moppia, että rouva on hyvä vaan. Ei mulla edes ole niin paljoa asiaa tämän ihmisen kanssa, että joka viikko pitää tietoja päivittää. Ja mua ei nyt oikeasti edes kiinnosta kuinka milläkin hetkellä olevat e-pillerit sopivat, kuinka paljon tällä kertaa vuotaa ja kuinka he eivät ole voineet harrastaa seksiä tai vielä parempi, kuinka he pitkästä aikaa pääsivät harrastamaan silloin ja silloin seksiä kun lapsikin nukkui. Hallelujaa! Olisi varmaan pitänyt taputtaa.
Mimmu on puhunut. Ugh!
9 kommenttia:
Röyhkeetä.
Henu: Niihän se on. Kai ajattelee kun on tässä jo varmaan kohta parin vuoden ajan käynyt täällä kahdesta neljään kertaan kuukaudessa, että voi käyttäytyä noin. Ei se mene ihan niin.
Ja useimmiten tosiaan sen neljä kertaa kuukaudessa.
Mua kyllä vähän huvitti nuo viimeisen kappaleen jutut, vaikkei ne varmasti sillä hetkellä ole olleet kovin hauskoja. :)
Henu: Pikemminkin järkytyin. En mä halua niistä ihmisistä tietää aivan kaikkea.
Kuulostaa siltä, että sä tarvisit hiukan taukoa ja välimatkaa tuohon kaveriin. Selvästi sulle on kertynyt angstia sitä kohtaan ja kaikki jtutu siinä ihmisessä alkaa ärsyttää. Kun keräät sen kaiken sisääsi, niin yksi kaunis kerta käy joku pikku juttu ja se pamahtaa kaikki kerralla ulos.
jtutu = jutut :D
No voi kauhu. Hyyy. Kyllä pitää joku järki olla siinä että kuinka käyttäytyy vieraisilla.
Tiina: Mun pitää varmasti unohtaa se liika kiltteys ja seuraavalla kerralla kun tämä kyseinen henkilö laittaa sähköpostia tai viestin ja kysyy sopisko se tai se päivä tulla, sanon että ei sovi, katsotaan pidemmän ajan kuluttua.
Hehkuvainen: No niinpä. Mä ehkä kuulostan hirveältä nipolta eikä kukaan enää uskalla tulla tänne, mutta mä en ole. Tietyt asiat kuten Tiina sanoi, alkavat vaan ärsyttämään kun niitä tulee jatkuvalla syötöllä.
Lähetä kommentti