Hei!

Tietteks mitä?

Mä olen päättänyt aloittaa paremman elämän.
Nyt on salikortti hommattuna, parempi ruokavalio tiedossa sekä innostusta ja motivaatiota tarpeeksi. Sitten ne päättää salilla kusaista vähän tätä aloittamista, nimittäin ostamani treenaripalvelu ei olekkaan heti käytössäni nyt maanantaina kun salikortti astuu voimaan, vaan sitten joskus, parhaimmassa tapauksessa vasta kuun puolivälin jälkeen. Ja mähän en oo koskaa käynyt salilla, jollei lasketa yläasteella kokeiltuja jalkaprässejä tai käsipainoja uimahallin kuntosalilla. Että mua ottaa päähän!

****

Taas on tullut tämä viikko istuttua koulunpenkillä melkeinpä kahden kuukauden tauon jälkeen. Mä olen nyt tällä viikolla kokenut jonkinasteisen valaistumisen tätä koulutusta kohtaan. Täähän on todella mielenkiintoista. Miksei peruskoulussa bakteerit yms olleet näin mielenkiintoisia kavereita? Ja siis aivan teoriatasolla. Ja kaikista hassuinta on, että mä oikein odotan lääkelaskujen alkua. Minä, joka en ole koskaan ollut hyvä matematiikassa.

****

En tiedä, onkohan se tämä lähestyvä kevät vai mikä, mutta tajusin taas tässä joku päivä sitten, että mulla ei edelleenkään ole kavereita täällä Oulussa mitenkään tungokseksi saakka. Koulukaverit tietty, mutta ei niistäkään ole kenestäkään tullut niin kovin läheinen vaikka todella kivaa meillä koulussa onkin.  Oishan se nyt vaan kovin kiva, jos olis vaikka just tuonne salille joku kaveri. Ja mielellään juuri tällainen aloittelija. Ja tietenkin muutenkin ois kiva, että olisi sitä "turvaverkkoa" vielä enemmän ympärillä. :)
Jos jollakulla nyt tuli hirveä hinku tutustella, niin viestiä kommentteihin vaikkapa.

Tiettekö mitä?

Mä tein tänään jotain, mitä en ole valehtelematta tehnyt viiteentoista vuoteen. Eli kävin uimassa. Ja vieläpä meressä. :)

Vähän on toi uintipuoli jäänyt vähemmälle, mutta nyt oli pakko kun tuli ostettua niin kiva uima-asu.

Ei mulla muuta...

Avautumista

Jos joku on jossain vaiheessa ihmetellyt, että koskas se Mimmu nyt muuttaa, niin saattaa olla, että ei koskaan. Tai siis mielelläni lähden tästä asunnosta pois vaikka heti, jos joku tarjoaa mulle Tampereelta 1h + tupak tai 2 h + kk edullisella vuokralla. Mielellään parvekkeen kanssa. Mutta siis miehen kanssa en nyt tähän hätään ilmeisesti ole muuttamassa. Sen luonteen tuntien ei tavallaan tullut älyttömän suurena yllätyksenä hänen avautuminen tässä parisen viikkoa sitten. Mies nauttii liikaa yksinolostaan. Häntä tavallaan pelottaa, että menettää osan vapauttaan, jos mä olisin siellä. Humalassa on viime aikoina korostanut sitä, että häntä ei kukaan määrää, hän päättää itse asioistaan. No siinäpä sitten päättää. En mä muutenkaan kyllä olisi hänen elämäänsä määrännyt. Ehdottanut tietenkin asioita, mutta kyllä aikuinen ihminen itse päätöksensä tekee.

En tiedä mitä hänen ja mun suhteen tulee jatkossa tapahtumaan, mutta nyt on pieni aikalisä. Siis ainakin muuton suhteen. Ei tuo tosin ole pyytänyt edes kyläilemäänkään sinne ja kun itse ehdotin silloin parisen viikkoa sitten ennen hänen avautumista, kysyi tuo miksi nyt jo. Mä en itse tiedä oikein mitä ajatella, tunteet ovat sekaisin. Välillä kun tarkkailee miehen puheita ja tekoja, niin tuntuu, että rakastaakokaan se aivan täysillä. Välittää musta, siitä olen varma ja pitääkin, mutta rakastamisesta en tiedä. Tietääkö tuo itsekkään kunnolla mitä rakkaus on. Jos tietää ja rakastaa, niin ei ainakaan tällä hetkellä osaa sitä osoittaa.

En kirjoittanut tätä todellakaan siksi, että saisin sääliviä kommentteja tai muuta. Kenenkään ei tarvitse sanoa "kyllä se siitä". Mulla ei ole paha olla, mä voin aivan hyvin. Mä olen vain hämmentynyt.

Parempi päivä

Tänään ensimmäistä kertaa pystyin pureskelemaan juurihoidettavan hampaan puolella. Jei!

Ei enää vituta. Se meni päivässä ohi, onneksi.

Ainoastaan väsyttää älyttömästi, mutta se nyt menee ohi ensi yön unilla.

Kävin tänään kaverin ja kummitytön kanssa Ylöjärven uudessa kauppakeskuksessa. Menettelihän se. Verrattavissa Veskaan, mun mielestä. Isompi vain.

Eipä mulla sen kummempia. Jos muuten Koski***** (en viitsi koko nimeä kertoa) mun alakerrasta sattuisi lukemaan tätä, niin vedä se kaiuttimen piuha kaulasi ympärille ja hyppää parvekkeelta alas. Viikonloppuna tuli taas yliannos musiikkia, huonoa sellaista, sieltä suunnalta.

Just!

Vituttaa. Paha mieli. Ulkona haisee paska. Siellä pölyää. Mulla on nenä tukossa. Mies on ärsyttävä. Muista koskaan ostaa tiskiainetta. Ei sitten tiskata perkele! Kaikki muutkin on kaupoissa ja kaupungilla naama norsun vi**lla.

Tuliko kaikille selväks, että mä oon pahalla päällä!?!

Nyt tarvitaan

Kuka tulee läimäyttämään mua? Nyt tarvitaan sitä. JK on saanut mua takaisin puolelleen ja tänään selvisi, että mies puhuu taas eri asioita mitä sitten tekee.

Mä olen idiootti! Miksi mä uskon siihen ollenkaan?

Järjen ääni, missä olet?

EIIIIIHHH!!!!

Muistatteko tämän herran?





Tässä hän on... EIH!!!!!


Tämä kyllä selitetään sillä, että mies esittää Mark Chapmania jossain elokuvassa. Mutta silti. EIH!

Voi Jared minkä menit tekemään :D




















*****

Millähän sitä saisi jalan kuntoon. Maanantaina sain kivan rakon nilkkaan taakse. Siis sinne, minne yleensä kengät saattavat hangata. Nyt sitten joka päivä kun olen lenkillä käynyt tai muuten vaan joutunut kenkiä pitämään, olen kokeillut kaikki mahdolliset kengät ja mikään ei ole sellainen, joka ei hieroisi, varsinkin noista lenkkikenkävaihtoehdoista. Pitääkö tässä alkaa läpsyttymiä nyt jo käyttämään, että saadaan hiertymä kuntoon PRKL! Ei ole kivaa sitten lainkaan!

Anteeksi, oli pakko avautua aiheesta. Lupaan pitää turpani tukossa lopun päivää ja huomenna kertoa jotain kivaa vaihteeksi.

Lauantai

Eilen tuli tosiaan oltua pitkästä pitkästä aikaa kaupungilla. Kivaa oli. Pitäisi alkaa useamminkin käymään ulkona. Tosin se vaatii vähän enemmän rahaa. :) Ihan hirveästi ei ollut eilen vielä porukkaa liikenteessä, tänään varmasti enemmän. Tosin mua ei sieltä varmastikkaan löydä. Jollei todella houkuttelevaa tarjousta tule.

JK kysyi eilen ottaisinko sen takaisin. Kysyin vain häneltä, miten voin luottaa enää? Hän ei omien sanojensa mukaan enää sählää muiden kanssa. Jotenkin hankala uskoa, sillä hän lupasi ilmoitella eilen yhdestä asiasta. Eipä ole mitään kuulunut nyt vuorokauteen ja sen tiedän, että tämä meidän eron aiheuttanut ihminen on sinne varmasti mennyt. Vaikkei JK sitä suostunutkaan myöntämään. Eli joo, ei todellakaan sählää enää. Uskoo ken tahtoo. Mies vielä eilen vannoi, että hänen on pakko oppia uskolliseksi kun hän haluaa olla vain mun kanssa. Mä vain riitän. En usko, että asia näin on. Mä en ensinnäkään ymmärrä sitä, että jos mä vain riitän, miksi alkaa sähläämään mitään muiden kanssa? Eikö se juuri osoita sen, ettei se kenen kanssa on, riitä? JK ei osaa omien sanojensa mukaan olla yksin ja tämä sählääminen johtuu juuri siitä kun mä en ole siellä hänen kanssa. Eli nyt se onkin mun syy ja mun pitää se antaa anteeksi kun olen sen aiheuttanutkin vai? Ei tässä voi enää muuta tehdä kuin ihmetellä.

Mä olen JK:n mukaan nainen, johon hän luottaa kuin kiveen ja siksi hän haluaa olla mun kanssa. Ulkoisesti en kuitenkaan ole aivan hänen ihanne, ainakin mitä hän on joskus humalassa sanonut.

Viime viikonloppuna kun JK suostui vihdoin ja viimein myöntämään tämän pettämisen, kysyin häneltä, että oliko tämä nainen niin hyvä pano, että kannatti pilata meidän juttu. Silloin hän sanoi, ettei se ole vain pano. Eilen se nainen ei sitten ollutkaan mitään muuta. Ja mun pitäisi unohtaa koko nainen. Miten voin unohtaa, jollei JK:kaan unohda. Ja toisaalta, haluankokaan mä unohtaa. Tuskin. Se juttu on ohi, luottamus on kuitenkin niin suuri osa suhdetta. Ilman sitä, ei ole mitään. On vain epäilyksiä. Ja mä en pitänyt itsestäni viime aikoina. Vainoharhainen nainen, tosin ei yhtään syyttä vaan täysin aiheesta.

Elämä jatkuu

Eli ne, jotka ovat tunnustaneet minut facebookissa ystävikseen ovat mahdollisesti huomanneet. Nyt olen virallisesti taas yksin. Ilman suhdetta. Vapaa tekemään mitä tahansa. Eikä tunnu edes pahalta. Tosin, olenpahan ehtinyt siihen varautua jo jonkin aikaa. Tiesin JK:n säätämisistä, vaikkei tuo niitä tunnustanutkaan ennenkuin pitkällisen taivuttelun jälkeen. Tajusi vihdoin, että mä taidankin tuntea sen pikkuista paremmin mitä se itse kuvitteleekaan. Olen tavallaan helpottunut.

Kuka haluaa olla mulle se vartija, että jos joskus koetan vielä jotain sen miehen kanssa, muistuttaa kaikesta siitä paskasta mitä oli? Mä olen nyt nimittäin nähnyt, ettei se siitä muutu vaikka haluaisikin. Ja siitä muistutukseksi tämä biisi. Kerran täällä jo ollutkin, mutta laitetaan uudelleen.



P.S. En halua tähän mitään sääli- tai voivottelukommentteja. Sillä olo on hyvä :)

Pelkotiloja... Ei kun ihan normaalia avautumista vaan

Onkohan mulle iskenyt joku 3-kympin kriisi? Välillä tulee sellainen aivan hirveä ahdistus siitä, että täytän seuraavaks 28. Mulla ei ole tietoa siitä, mitä haluaisin tehdä isona, ei työtä, ei mitään muuta kuin tämä pieni vuokrakämppä ja karvakavereita (sekä tietty muutama oikeakin). Miten mun elämä on muka muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi? Ei juuri mitenkään. Olen koettanut sitä muuttaa, mutta saaden aina vain kakkaa niskaani.

Inhottavaa on myös tässä viimeisinpänä tullut ahdistus perheenperustamisesta. Mullahan on siis aivan valtava vauvakuume, halu saada perhe. Mutta kenen kanssa? Keneen mä voin luottaa niin paljon, että alkaisin harkitsemaan jotakin niinkin pysyvää kuin lapsia? Voinko mä edes saada niitä. Se on myös yksi ahdistuksen aihe, lapsettomuus. Tiedän, että itselläni on eräs "sairaus", joka vaikeuttaa ko. asiaa, mutta estääkö se sen kokonaan?
Välillä kun katson tuttujen lapsia ja leikin niiden kanssa, tulee paha olla. Sellainen tavallaan kateus, että miksen mä ole saanut tuollaisia?

Mä tiedän, ettei yksin oleminen ole paha asia, enkä sitä niin koekkaan. Ainakaan aina, mutta silti mä kaipaan vierelleni ihmistä. Sellaista, johon voi luottaa kuin vuoreen. Sellaista joka ymmärtää ja halaa kun on paha olla. Sellaista, jota voi halata kun sillä on paha olla. Ihmistä, jonka kanssa voi rakastaa ehdoitta.

Saattaahan tää kaikki olla vain taas tätä kevättä rinnassa tai muuta tyhjyyttä. Tosin näin musta on tuntunut jo pidemmän aikaa. Alankohan mä oleen jo epätoivoinen vanhapiika? ;)

Meemiä sun muuta

Aloitetaan heti alkuun meemillä. Tämä on jo ollut monessa paikassa, mutta jatketaan tosiaan vielä täälläkin :)

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

-----

Sitten ihan muuta juttua. Tänään kävin taas katsomassa tuota ah niin parjattua terveydenhuoltoa. Mun osalta toimi kyllä ihan hyvin. Sain lähetettä odotetusti eteenpäin ja tyytyväisenä tulin lääkärin luota pois. Tosin ajat olivat myöhässä noin 20 minuuttia. Ja se ei kyllä taida olla edes paljoa.

Tänään sorruin ja ostin suklaata :/ Saa tulla läksyttämään. Ei pitäisi, varsinkin kun tässä tarkoituksena saada vielä kiloja pois kesään mennessä sellaiset 5-10... Hyi Mimmu!

Kakkaa niskaan

Eilen kuulin jotain mikä tuntui mahdottomalta uskoa, mutta uskottava se kai on. Joku puhuu mun asioista, siis sellainen henkilö kenellä ei ole edes oikeaa tietoa niistä. Hieman on tässä nyt suoraan sanoen vituttanut. Mutta sille ei voi nyt enää mitään. Onneksi kaikki asiat on kuitenkin ok.

Taas tekisi karkkia mieli aivan tajuttomasti. Mikä ihmeen karkkikausi mulla on nyt menossa? En ole siis tällä viikolla karkkia syönyt, siitä voi nostaa hattua, mutta silti. Ei ole kivaa.

Tähän loppuun jotain piristystä sunnuntaimasennukseen. Olkaatten hyvät!

Mahdoton maanantai

Miksi maanantait on aina niin... maanantaisia? Mitään kivaa harvemmin tapahtuu. Tai no tänään tuli lunta. Se on ihan kiva kun kerran talvikin on.

JK:n kanssa on ihme kärhämä. Tiedä oikein mitä sekään nyt sitten ajattelee. Antaa miehen olla omissa oloissaan nyt hetki. Aina kun tulee tällaisia vääntöjä, tulee mieleen, että onko tuo mahdollisesti löytänyt tämän blogin, joka on tarkoitettu mun omien ajatusten avoimeksi väyläksi ja henkiraoksi. Sellaiseksi, että sitä ei kovin moni tiedä. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta salaisena tämän haluan ainakin läheisiltäni pitää. Ei heidän tarvi tietää kaikkea.

Viikonlopusta vielä sen verran. Tuli tosiaan sanottua kummankin puolelta vaikka mitä paskaa. Tosin mä kuulin sitä ehkä enemmän vielä. Ja anteeksipyyntöä en ole saanut. :( Syy omaan lyhytpinnaisuuteen on varmasti PMS, mutta mikä miehellä? Sama?

Taas virastoja

Tänään oli ohjelmassa taas virastokäynnit. Miten sinne saadaan aina rahdattua elämäänsä kyllästyneet ihmiset? Soitin ensin toiseen paikoista, siellä oli puhelimen toisessa päässä todella todella outo tyyppi. Ei kuunnellut juuri lainkaan ja joutui kysymään kaikkia asioita uudelleen. Tarjosi aikaa joka ei sopinut. Sitten etsi muutaman minuutin seuraavaa aikaa. Aina aiemmin kun puhelimessa on ollut toinen henkilö. asiat ovat hoituneet paljon paljon nopeammin ja helpommin. Mutta onpa sekin taas takana.

Toinen paikka missä kävin, oli työvoimatoimisto. Kysyin naiselta paljon asioita, jotka kiinnostivat. Tämä vain ei osannut vastata kaikkeen ja silloin oli huomioimatta kysymystä tai kertoi jotain ympäripyöreää. Ja tuonko muka olisi pitänyt auttaa mun suunnitelman selvennyksessä? Tuskin!

Huomenna tai perjantaina näen tämän ystäväni, joka odottaa esikoistaan. On ollut tänään ensimmäisessä neuvolassa, joten kun näemme, tulee taas kerran juttua vauva sitä vauva tätä. Odotus sitä, odotus tätä. Hieman ärsyttää välillä. Mutta koetan ottaa sen sillä tavalla, että imetään tästä nyt paljon oppia ja jos/kun itse olen samassa tilassa joskus, niin tiedän, etten ystäviä kyllästytä ainakaan noin paljoa :D

Ongelmia

Mä en nyt halua kirjoittaa näistä miesongelmista siksi, että ihmiset saisivat sellaisen kuvan, että ompa tuolla tytöllä vientiä vaan siksi, että ne kuuluvat mun elämään. Aivan kuten sekin postaus, minkä poistin, mutta esim Wille tarkkana poikana oli nähnyt :)

Eli tänään tämä roikkujatyyppi soitti kolmisen kertaa. En vastannut kertaakaan. Sitten laittoi viestin, että mikä on ongelmana. En osannut suoraan sanoa kunnolla muuta kuin, että en halua nyt puhua, koska on muuta menossa. Todellisuudessakin oli, juttelin nimittäin JK:n kanssa. Lupasi soittaa huomenna uudelleen. Silloin sanon kyllä asioiden todellisen tilan.

Ja tämä juttu, minkä Wille ehti näkemään. Mitään hirveää hätää ei pitäisi kuitenkaan olla.

Tänään mua pyysi kahville vielä uusi tyyppi. Olen siis tavannut joskus aikaa sitten, mutta ei olla sen koomin nähty. Tilanteeni olen hänelle kyllä rehellisesti kertonut, että lisää ongelmia en miesten kanssa halua.

JK... Vetää edelleen puoleensa ja varmaan vielä kertaalleen katson tämän jutun. Mies kun on tosiaan muuttunut jonkin verran. Sen olen päättänyt. Mä en ala siihen, että pyöritän kahta eri tyyppiä niin kauan kun asun yksin. Ei musta ole siihen enkä sitä edes halua.

Joululahjadilemma

Mitä ihmettä sitä ostaisi joululahjaksi vanhemmille, vuoden nuoremmalle veljelle ja mahdollisesti veljen avovaimolle? Vanhemmille on ostettu jo kaikki mahdolliset löylynhenget yms vedenkeittimeen saakka. Joten jotain erilaista ja edullista saisi nyt luvan löytyä.
Veljen lahja on myös ongelma. Rahaa kun ei ole kovinkaan paljoa, niin jotain edullista olisi kiva saada. Viime jouluna ostin tuolle kaksi t-paitaa. Mulla on muuten melko hyvä maku miestenvaateasioissa, että jos joku tarvii shoppailuapua ;) Siis joku mies.


JK sanoi tajunneensa mitä menettää, jos päästää mut karkuun. Että mun laisia naisia ei vastaan tule kovinkaan montaa. Eilen puhuttiin asioista, mitkä pitää muuttaa, jotta tää alkaisi toimimaan. Ainakin nyt on mahdolliset suunnitelmat näyttäneet hyviltä. Pitää vaan taas alkaa viettämään aikaa yhdessä, jotta voisin luottaa uudelleen ja nähdä, että mies on todellakin muuttunut. Kihloihin tuo haluaisi mun kanssa.

Meemiä ja tunnustuksia ;)

Heti alkuun se meemi. Eli vastailkaapas. Henulta kävin tämän nyysimässä.

1) Mitä luulet, että teen työkseni (tai millä alalla)?

2) Minkävärinen tukka mulla on?

3) Entä silmät?

4) Miten asun?

5) Kuinka pitkä olen?

6) Tyylini on?

7) Yksi perusluonteenpiirre?

Jos muuten teet meemin, jätä viestiä.

Torstai

Kuulin tänään kuinka musta oli puhuttu paskaa. Ihminen, johon joissakin asioissa olen luottanut, on kertonut paskaa eräälle toiselle, jolta näistä nyt sitten kuulin. Pikkuisen suoraan sanottuna vituttaa! Mutta aina oppii ja on tässäkin toisaalta hyvät puolensa. Lähentää tiettyihin ihmisiin.

Muuten tää päivä on ollu ihan normaali. Joulukortit sain kirjoitettua, huomenna pitää viedä postiin. Eipä jääny taas yhtään viime tippaan.

Keskiviikko

Tänään on ollut jotenkin huono päivä. Ei jaksa olla hyvällä päällä. Moni asia ärsyttää. Pitäis keksiä jotain kivaa loppupäiväksi, ettei koko päivä mene ihan pilalle.

Eilen soitti aikaa sitten kylässä ollut mies. Kyseli kovin koska nähdään seuraavan kerran. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja sano,ettei kyseinen henkilö kiinnosta.

Tiistai

Että mä vihaan toimistoissa käyntiä. Tänään oli ohjelmassa työvoimatoimisto sekä Kela. Kumpaankaan ei kovin kauaa onneks tarvinnut tällä erää jonottaa. Joskus Kelassa saa jonottaa puolikin tuntia, vaikkei siellä ole oikeastaan asiakkaitakaan. Mutta onpa sekin nyt sitten taas hoidettu joksikin aikaa. Ei tarvi siitä välittää.

Kaveria näin eilen iltasella vielä. Se odottaa ensimmäistä mukeloaan. Ihan kiva, että kertoo asioista, mutta mua ei nyt välttämättä joka näkemiskerralla kiinnosta koko aikaa puhua pahoinvoinnista, vuodosta ja muista oireista. Eikö raskaana olevilla mahdu päähän mitään muuta? Kyllä toiselle kaverilleni vaan mahtui. Hänen kanssaan en muista puhuneeni raskaudesta kovinkaan paljoa, vaikka paljon asioista puhutaankin.

Ja lopuksi vielä avautuminen miesasioista. JK on jotenkin se mun heikkolenkki. Siihen olen edelleen jollain tapaa lääpälläni, tosin sen verran vähän, että voin ja mahdollisesti uskallan tehdä muutakin.