Avautumista

Jos joku on jossain vaiheessa ihmetellyt, että koskas se Mimmu nyt muuttaa, niin saattaa olla, että ei koskaan. Tai siis mielelläni lähden tästä asunnosta pois vaikka heti, jos joku tarjoaa mulle Tampereelta 1h + tupak tai 2 h + kk edullisella vuokralla. Mielellään parvekkeen kanssa. Mutta siis miehen kanssa en nyt tähän hätään ilmeisesti ole muuttamassa. Sen luonteen tuntien ei tavallaan tullut älyttömän suurena yllätyksenä hänen avautuminen tässä parisen viikkoa sitten. Mies nauttii liikaa yksinolostaan. Häntä tavallaan pelottaa, että menettää osan vapauttaan, jos mä olisin siellä. Humalassa on viime aikoina korostanut sitä, että häntä ei kukaan määrää, hän päättää itse asioistaan. No siinäpä sitten päättää. En mä muutenkaan kyllä olisi hänen elämäänsä määrännyt. Ehdottanut tietenkin asioita, mutta kyllä aikuinen ihminen itse päätöksensä tekee.

En tiedä mitä hänen ja mun suhteen tulee jatkossa tapahtumaan, mutta nyt on pieni aikalisä. Siis ainakin muuton suhteen. Ei tuo tosin ole pyytänyt edes kyläilemäänkään sinne ja kun itse ehdotin silloin parisen viikkoa sitten ennen hänen avautumista, kysyi tuo miksi nyt jo. Mä en itse tiedä oikein mitä ajatella, tunteet ovat sekaisin. Välillä kun tarkkailee miehen puheita ja tekoja, niin tuntuu, että rakastaakokaan se aivan täysillä. Välittää musta, siitä olen varma ja pitääkin, mutta rakastamisesta en tiedä. Tietääkö tuo itsekkään kunnolla mitä rakkaus on. Jos tietää ja rakastaa, niin ei ainakaan tällä hetkellä osaa sitä osoittaa.

En kirjoittanut tätä todellakaan siksi, että saisin sääliviä kommentteja tai muuta. Kenenkään ei tarvitse sanoa "kyllä se siitä". Mulla ei ole paha olla, mä voin aivan hyvin. Mä olen vain hämmentynyt.